keskiviikko 22. elokuuta 2018

Islannin kansallismuseo

Erinäisiä jättiläismäisiä kansallismuseoita kolunneena täytyy sanoa että Islannin oli kohtuullisen kokoinen, omaamme verrattava, ulkoakin harmaan vaatimaton.


Näyttely alkoi varhaisten asukkaiden haudoilla.



Hoksasin vasta tätä postausta laatiessani ettei Islannilla varsinaista esihistoriaa olekaan. Kirjoitetut (joskin tapahtuma-aikaa myöhemmät) lähteet, saagat, kertovat tapahtumista aivan asuttamisen alusta lähtien.




Kauppareitit veivät Islannin kautta Grönlantiin, niin kauan kuin se eurooppalaisten asuttamana pysyi, eli keskiajan lopulle.


Keskiajan ja uuden ajan alun esineistöä.





Luostarit katosivat reformation myötä, kuten meilläkin.


Yläkerrassa esiteltiin myöhempiä vuosisatoja.



Asumus jonka interiöörin voi yksityiskohtien perusteella ajoittaa 1800-luvulle.


Sikäläisten museoesineiden klassikoita epäilemättä nämä.


Islannin lipun varhaisimmassa versiossa ei vielä ollut keskellä olevaa punaista ristiä.


Kaukana Pohjois-Atlantilla asuville saarelaisille maailma avautui kaiketi vasta lentomatkailun myötä, siksipä uusimmat esineet olivat lentokentän matkatavarahihnalla.


Vaihtuva näyttely esitteli satuloita ja hevoshärpäkkeitä.




Vielä silmäys suosittuun museokahvilaan, sattumoisin pöytään jossa itsekin istuimme. Tuo kahvilasiipi on matalan vesialtaan ympäröimä.


Näyttelyteksteksteistä kävi ilmi miten ankara maailmankolkka tämä on ollut ihmiselle asua. Milloin mikäkin katastrofi oli vienyt puolet, kolmanneksen, neljänneksen tai viidenneksen väestöstä, mietittiinpä Tanskassa 1700-luvun lopulla jo koko asujaimiston evakuoimista manner-Eurooppaan.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...