Kannut oli ryhmitelty maakunnittain, tässä kannuja Viron saarilta.
Onhan ne kyllä komeita kapistuksia.
Tässä lähikuvassa yksi nauhoin koristeltu.
Tämä ei varsinainen "varastonäyttely" silti ollut, mutta huoneen lattian läpi sai kurkistaa museon säilytystiloihin.
Näin keskeisestä esineryhmästä on tietysti kirjallisuuttakin. Itseltäni löytyy vain tämä jo 1986 ilmestynyt Tiina Võtin Õllekannud...
mutta 2014 näyttää ilmestyneen Eevi Astelin ja Krista Arun Rahvapärased õllekannud.
Sivujuonteena vielä se, että Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluvaa arvoitukselllista keskiaikaista puuesinettä on pidetty myös olutkannun osana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti