Drinkkinsä sai kahlata hakemaan altaaseen upotetulta tiskiltä (sai sen toki kylpylän sisältäkin), ja samanlaiselta tiskiltä toisaalta lätkittiin halukkaille käteen savea josta sai muotoilla itselleen kasvonaamion. Paljon niitä näkikin.
Altaat on louhittu laavakenttään ja pohjustettu betonilla. Rantoja saattoi myös kierrellä puukäytäviä myöten. Tosin ilma oli niin viileä (+12C) että se pakotti pian takaisin siniharmaaseen veteen.
Lähempänä voimalaa oli näitä Bonk Business -henkisiä vehkeitä, mitä sitten lienevätkään olleet.
Juomien kanssa sai siis kahlata altaassa, ja myös kännykät tai muut kamerat olivat melkein jokaisen kädessä ja selfieitä otettiin ahkerasti, vaikuttipa se joillekin olevan ainut syy paikkaan tulla, niin antaumuksella vedessä poseerattiin.
Suoraan sanoen mielenkiintoisempi oli laavakenttä johon paikka oli rakennettu. Se oli osa samaa laajaa aluetta joka on Keflavikin ja Reykjavikin välissä. Näitä jähmettyneitä laavavirtoja on ilmeisesti vähän joka puolella maata, ja itselleni ne olivat yksi vaikuttavimmista nähtävyyksistä. useimmiten niitä näki vain bussin ikkunasta, mutta täällä niitä pääsi kuvaamaan läheltä. Ne ovat usein paljolti sammaleen peitossa, ja melkoiselta menninkäisten asuinpaikalta ne näyttävätkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti