Kovin suuri museo ei ole kyseessä. Alakerta oli omistettu uudemmille ajoille. Esillepano oli hieman täyteen ahdetun oloinen.
Kampaamohistoriaa ei ollutkaan nähty sitten Kuokkalan museoraitin.
Yläkertaan menevässä portaikon seinässä havainnollistettiin kaupunkiarkeologista stratigfariaa.
Keskiajan arkeologialle olikin oma huoneensa. Löytöjä oli sekä vitriineissä...
että niiden alla olevissa vetolaatikoissa.
Uuden ajan alku: kauppiaanvaimo (v. 1521), ruotsalainen aatelismies (1632) ja maalaispoika (1600-1700-luvut).
Poliittisia kaakeleita.
Liivinmaan sota ja Tarton vaihtuvat valtiaat.
Jesuiittojen katuteatteria (?) dioraamana. Etelä-Viro ehti kuulua Puolaan 1500- ja 1600-lukujen taitteessa, ja vastauskonpuhdistus eli poliittisesti korrektimmin katolinen reformaatio jylläsi.
Venäjän vallan aikaa.
Postivaunut keisariajalta. Viron maanteitä ja liikennettä postivaunuineen muuten esittelee jonkin matkaa Tartosta sijaitseva hieno maantiemuseo.
Näyttelyn loppu oli omistettu Viron vapaussodalle 1918-20...
eri osapuolien artefakteineen. Virolaiset taistelivat sekä venäläisiä että saksalaisia vastaan.
Huoneen keskeinen esine on pöytä, jonka ääressä kerrotaan solmitun niin Viron ja Neuvosto-Venäjän, kuin Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset ns. Tarton rauhat.
Alakerran lipunmyynnin yhteydessä toimi mysö museokaupan tapainen. Englanniksi ei paljon löytynyt, mutta jotain sentään, Malle Saluperen Millenary tartu: The City of Youth and Good Ideas.
Vaikka Tartussa on useamminkin tullut käytyä, ei sen kaupunginmuseossa ennen tätä, liekö sijainti Emajoen takana vanhastakaupungista katsottuna ollut syynä. Itse asiassa rupesin muistelemaan että kun syksyllä 2007 History in Town (HIT) -hankkeen puitteissa kävimme työmatkalla Virossa, olisi ohjelmaan kuulunut tilaisuus myös ko. museossa, mutta lintsasin sen päästäkseni fiilistelemään Tarton linnavuorelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti