Islannissa ei kovin vanhaa rakennuskantaa ole säilynyt, puu- ja turverakennukset ovat alati kosteassa meri-ilmassa lahonneet ja maatuneet. Reykjavikin vanhin rakennuskin on vasta vuodelta 1762. Se avautui museoksi viime keväänä.
Pienen esinenäyttelyn lisäksi talon kunnostetut ja talon taakse jatkuvan uudisrakennuksen sisätilat oli varattu valokuvanäyttelylle vuoden 1918 Reykjavikista.
Sadan vuoden takaisia kaupunkilaisia.
Näkymiä kapungista joka tuolloin oli vielä 15000 asukkaan pikkukapunki.
Reykjavikille ja Islannille 1918 merkitsi kolmea asiaa, ensinnäkin historiallisen kylmää talvea (meri-ilmastohan tekee talvista periaatteessa leutoja)...
suvereniteettia eli tasavertaista asemaa kuningaskuntana personaaliunionissa Tanskan kanssa (islanti itsenäistyi tasavaltana vasta 1944)...
ja tuhoisaa espanjantautiepidemiaa. Asukkaista 2/3 osaa sairastui ja 300 kuoli.
Yläkerrassa oli näyttely perinteisistä islantilaisista turvetaloista. Etelä-Islannin retkellä niitä vilaukselta näimmekin.
Uskomuksen mukaan ruusujuuri suojasi tulipalolta.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti