Elokuun 30. päivä vietettiin Varsinais-Suomen museopäivää, jolloin myös pienemmätkin kohteet ovat auki. Turun maakuntamuseon ystävät ry. järjesti retken ylös Aurajokivartta, ja ensimmäinen kohde oli Aurassa. Veräjänkorvan museo on meidän museolaisten ja kotiseutuihmisten hyvin tunteman Ari Vilénin kotitilalleen luoma kotimuseo.
Keräilykärpänen puri Aria jo nuorena, ja kokoelmaa on kartutettu vuodesta 1971. Sisältä löytyy paljon kaikkea, mm. kauppapuoti (täydennetty edesmenneen Mikael Anderssonin kokoelmalla, josta osa päätyi myös Turun kaupunginmuseon haltuun).
Blogisti tuntee suurta lukkarinrakkautta pöytäviireihin, tai heraldisemmin sanottuna pöytästandaareihin. Vasemmalla Auran kunnan vaakuna, jos joku ei tunnistanut.
Itse asiassa kaikenlaiset merkit ovat myös suosikkejani, tässä useampia, joita en Turun kaupunginmuseon kokoelmista tunnista.
Etätyöpiste aikaisemmalta ajalta.
Kunniakirjoja ja kirjoja.
Tekstiilejä.
Nurkkaukseen tekisi mieli istahtaa kaffelle, kuten täällä päin Suomea sanotaan. Kemissä istuttiin juomaan kahavia, sellaisia nämä murre-erot ovat.
Mummolan tunnelmaa, vanhemmalle polvelle siis. Nykylasten mummolat ovat 1970-luvulla sisustettuja lähiöasuntoja.
Kupittaan Savea ei turkulainen museoammattilainen voinut ohittaa.
Kellosepän verstas on peräisin Turusta.
Ulkorakennuksessa on lisää esineistöä. Pihalla sopisi kahvitella (kaffetella?) ja keskustella keräilijän kanssa materiaalisen kulttuuriperinnön vaiheista ja kohtaloista.
Ulkorakennuksessa on kansanomaisia työkaluja ajalta ennen akkuporakoneita.
Itse vanhan maalaistalon miljöökin on hauska katsella.
Löytyy myös toimiva puucee, jota muutamat retkeläiset käyttivätkin.
Myös itse päärakennus on saanut tunnustusta seinälleen.
Extrana retken ohjelmaan löytyi toisella puolen Turuntietä (Aurajoentietä matkailumainonnallisesti ilmaistuna) oli Auranmaan mopedi – ja ajoneuvoharrastajat ry:n tapahtuma, osa museooäivän ohjelmaa sekin.
Itse tien vieressä oleva rakennus oli vanha sekin, ja entisöinnin alainen, sieltä vain pari pikaista kuvaa.
Aurasta retki jatkui Loimaalle, mutta koska sekä Suomen maatalousmuseo Sarka että Alpo Jaakolan patsasmuseo on blogissa jo käsitelty, siirrymme seuraavassa postauksessa suoraan Pöytyälle.
Hienoja kuvia Veräjänkorvan museosta löytyy täältä.


























Ei kommentteja:
Lähetä kommentti