Kirkon päälaiva on romaanista...
ja kuori goottilaista tyyliä. Kuorin päivittäminen uudempaan tyyliin tuli ajankohtaiseksi sen romahdettua 1400-luvun alussa.
Kirkon pohjoipuolella on luostaripiha, ehkä koko saaren kaunein paikka. Munkit tekivät kaiken joukolla, mutta luostaripihalla saattoi käyskennellä yksin omien ajatustensa kanssa, hurskaita toki miettien.
Limittäin asetetuista pylväistä tuli jotenkin "alhambramainen" vaikutelma.
Itäpuolella näkyivät ruokasalin ikkunat, ja sen alapuolella olevan ritarisalin savupiiput.
Ruokasalissa eli refektoriossa kaikui oppaiden selostus ja kävijöiden hälinä, mutta benediktiinimunkit ruokailivat siellä aikoinaan hiljaisuuden vallitessa. Jos jotain asiaa oli, se ilmoitettiin käsimerkein.
Ainoa puhe tuli täältä. Kukin veli luki vuorollaan pulpetista niiden pyhimysten elämästä joiden muistojuhlaa sinä päivänä vietettiin. Akustiikan kerrotaan seinän pylväiden muotoilun vuoksi olevan erinomainen.
Refektorin alapuolela sijaitsi vierassali tai oikeammin ritarisali, sillä se oli tarkoitettu vain kaikkein korkea-arvoisemmille pyhiinvaeltajille. Saarella nähtiin Ranskan kuninkaitakin.
Länsipäädyn valtavissa takoissa (näimme niiden savupiiput kolme kuvaa aiemmin) paistettiin lihaa ylhäisssyntyisille vieraille. Munkit - ja rahvas - saivat tyytyä vaatimattomampiin aterioihin.
2 kommenttia:
Taas olisi taidehistorioitsijalle vaikka mitä ihasteltavaa. Monta tyyliä yhteen limitettynä. Fasadi näyttää kuin olisi ikävästi ruosteessa...
Se on jäkälää. Yhdessä matkaoppaassa sanottiin sen "pehmentävän" vaikutelmaa. Voi kyllä pehmentää myös itse seinää. Mikään kasvusto ei kai pitkän päälle kovin hyväksi rakennukselle ole? Tuota keltaista jäkälää, mitä lajia sitten onkaan, näkyi siellä paljonkin.
Lähetä kommentti