perjantai 23. lokakuuta 2015

Tietovuoto antiikin Roomassa

Järjestyksessä toinen post-uderzolainen Asterix-albumi ilmestyi eilen yhtä aikaa kaikissa Euroopan maissa, ja arvosteluja, enimmäkseen kiittäviä, tulee joka puolelta. Siinä missä Jean-Yves Ferrin ja Didier Conradin ensimmäinen albumi varmisteli varovasti asemiaan perinteisen seikkailun merkeissä, on nyt uskallettu ottaa askel sellaisen nykyhetkeen viittaavan satiirin suuntaan missä Goscinny oli niin hyvä.

Asterix ja Caesarin papyrus kertoo siitä miten kustannustoimittaja Promoplus houkuttelee Caesarin jättämään Gallian sodan muistelmistaan pois luvun XXIV, jossa kerrotaan vastoinkäymisistä voittamattomien gallialaisten kylän kanssa. Vaan niinhän siinä käy että, että "tiedonvälittäjä" Polemix (hahmon esikuvana Julian Assange) saa sensuroidun luvun haltuunsa ja toimittaa sen turvaan, arvaatte varmaan minne. Keltit eivät kirjoitustaidosta perustaneet, joten gallialaiskylästä papyrus toimitetaan Carnutumin metsään ikivanhan tietäjän opeteltavaksi jotta se siirtyisi muistietona sukupolvelta toiselle - ja roomalaiset tietysti perässä.

Vitsejä heitellään kirjankustannustoimintaan ja informaatioyhteiskuntaan liittyen, ja mitä toimintaan tulee, niin Uderzon seuraajilleen jättämät ehdot täyttyvät: mukana ovat merirosvot ja lopun juhlaillallinen, tosin edellämainittujen laivaa ei tällä kertaa upoteta. Sen sijaan uutta on Trubadurixin puumajasta löytyvä soitinarsenaali ja se, että kylästä livahdetaan pienen salaportin kautta - kyllä sitä aina ennen reilusti portista asteltiin. Lopun joukkotappelu, jonka Caesar saapuu keskeyttämään, on tuttu jo useammastakin kirjasta, kuten sekin että antagonistit eroavat suht sovussa.

Aivan Rahapadan tai Jumaltenrannan nousun ja tuhon tasolle ei Caesarin papyruksen satiiri lennokkuudessa yllä, mutta suunta on oikea. Toivottavasti tekijät jatkavat kirja per vuosi -tahdissa.


Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...