Esinetuntemuksen kannalta antoisinta oli pöytähopeiden varrenmallit, tiesittekö muuten että on olemassa sellainenkin kuin Auran Ruusu? Tuija Peltomaan kurssi maalausten aitouden arviointiin oli ok sekin.
Tallinnassa oli käyty katsomassa Kumun art deco -näyttelyä, ja Italiassa piskuista San Marinon tasavaltaa. Jälkimmäinen on päiväkohteena tuttu Adrianmeren rantakohteiden kävijöille, mutta itselleni käymätön maa vielä.
Erikoisesti kiinnosti artikkeli kolmesta kovasta materiaalista: marmorista, porfyyrista ja malakiitista. Kahta ensimmäistä saatiin Ruotsista, kolmatta Venäjältä. Antiikin aikana, kuten Kaponieerin alkuvuosina tuli kerrottua, porfyyria saatiin vain Egyptin autiomaan kaivoksesta Niilin ja Punaisenmeren väliltä. Uralilta louhittu malakiitti on aina ollut oma suosikkini, niin jotain venäläisen räikeää kuin siinä onkin. Ihailua herättää jo pelkkä käsityötaito: malakiittiesineet voivat olla valatavan kokoisia, mutta ne on kottu viilutekniikalla lukemattomista pienistä paloista - asia jota ei Pietarin palatseissa välttämättä hoksaa.
Aika tunnustaa jälleen oma tietämättömyyteni: Kalevala Korun puuesineet ovat olleet täydellisen tuntemattomia, vaikka näitä Germund Paaerin suunnittelemia esineitä on kaikkiaan parisensataa. No, itse asiassa sekin tuli uutena tietona että KK perustettiin Kalevalan 100-vuotisjuhlavuonna tarkoituksena pystyttää muistomerkki suomalaiselle naiselle.
Turun VPK:n Talolla, tuttavallisemmin Brankulla, on tänä viikonloppuna Antiikki- ja keräilymessut, niistä ehkä lisää huomenna.
1 kommentti:
Samoin, tykkäsin tuosta marmori, porfyyri, malakiitti-osiosta ja toistaiseksi ihan hyvä fiilis jäi,muutoksesta huolimatta, lehden kokonaisuudesta.
Minäkään en osannut kuvitella että KK:lla on puuesineitä.
Lähetä kommentti