perjantai 30. tammikuuta 2015

Keskiajan kultasepän hyllyltä

1400-luvulla eläneen alankomaalaisen Petrus Christuksen maalaus kultasepästä verstaassaan ja hänen asiakkaistaan (Metropolitan Museum of Art, New York) on paitsi flaamilaisen taiteen klassikko, myös liki pakollinen kuvituskuva kaikissa keskiaikaista kultasepäntyötä tavalla tai toisella käsittelevissä kirjoissa.


Tunnettua maalausta on paljon analysoitu, niin myös kultasepän takana olevaa verstaan hyllyä, ja mitä sieltä löytyykään? Ylähyllyllä on perussetti, kolme hopeista kannua. Kahden oikeanpuoleisen jalassa on kirjoitusta, kolmannen jalassa pieniä kullattuja leijonia.


Hyllyn reunasta roikkuu esine...


...jonka kääntämällä hahmottaa helpommin kullatuksi vyönsoljeksi...


...kenties kultasepän pöydällä olevaan vyöhän johon se leveyden puolesta sopisi?


Ylähyllyn reunasta soljen tapaan riippuvan rukousnauhan punaisten osien on arveltu olevan meripihkaa.


Kaapin seinään on kankaanpalalle kiinnitetty jälleen kultasepäntyön perussettiä, kolme jalokivikorua.


Sen vieressä on yksi mielenkiintoisimmista yksityiskohdista, kaksi riipuksiksi tehtyä fossiloitunutta hainhammasta (glossopetrae). Niitä pidettiin käärmeen tai lohikäärmeen kivettyneinä kielinä, ja niiden uskottiin torjuvan tai auttavan käärmeenpuremiin ja muihinkin myrkkyihin, mistä syystä niitä kannettiin mukana tällaisina amuletteina. Uskomus oli laajalle levinnyt, vastaavia on löytynyt Afganistanista saakka.


Eksotiikan ja kuriositeettikabinettien suuntaan mennään alahyllyn esineissä. Maljakon maljaosa on tehty kookospähkinän kuoresta.


Palanen kvartsia ("vuorikristallia"), jotain ruskeaa mineraalia, sekä punaista korallia. Epäilemättä kaikkien ansioksi laskettiin niiden oletetut maagiset ominaisuudet.


Tälle rasialle oli epäilemättä luvassa kirkollinen asiakas. Pyhäinjäännöksiä varten hankittiin usein vuorikristalliastioita. Kannen nuppina on pelikaani, jonka uskottiin ruokkivan poikasiaan omalla verellään, hyvin suosittu kristillinen aihe.


 Helmet ja jalokivet olivat kultasepän perusraaka-aineita.


Sormusten on arveltu olleen suurin yksittäinen ja kultasepät leivässä pitänyt tuteryhmä. Tapa säilyttää niitä pergamenttirullaan sujautettuna lienee ollut yleinen, koska sitä havaitaan muissakin maalauksissa.


Pöydällä kultasepän edessä on tuotteiden punnitsemieen käytetty vaaka punnuksineen. Onpa nuo kultakolikotkin kuulemma tunnistettu, ja siinä kerrotaan olevan rahaa mainzista, Englannista ja Burgundista.



John Cherrry: Medieval Goldsmith (2011)
Jean-Claude Frère: Early Flemish Painting (1997)

1 kommentti:

Sinisterminister kirjoitti...

Kiitos, mielenkiintoinen erittely. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...