Vuonna 1953 julkaistiin taas kerran useamman vuosikirjan kooste, nyt vuosilta 1950, 1951 ja 1952. Artikkeleita oli kolme. Mauno Jokipiin Turun linnanrouvan kirje vuodelta 1627 esitteli Ingeborg Oxenstiernan kirjeen vävylleen Åke Tottille, jossa anottiin armoa linnassa vankeina viruville voudeille ja talonpojille. Harmi kyllä ei ole säilynyt tietoa oliko sillä vaikutusta vankien kohtaloon.
Helmer Winterin Johan Jacob Reinberg - Turkulainen monitaituri sadan vuoden takaa kertoo tästä Tarton saksalaisesta, joka uudessa kotikaupungissaan Turussa toimi taidemaalarina, valokuvaajana ja järjesti jopa kosmoraamaesityksiä. Käsityksemme 1800-luvun puolivälin Turusta on paljolti Reinbergin luoma.
Erik Berghin Om kakelugnar - En studie i anslutning till material i Åbo historiska museum nojaa nimensä mukaisesti historiallisen museon Turun linnan interiööreissä oleviin kaakeliuuneihin.
Muistokirjoitus joulukuussa 1952 kuolleelle Luostarinmäen vahtimestari Emil Lehdolle kertoo tällä olleen huomattava osuus museon synnyssä ja käsityöläisverstaiden hankkimisessa sinne. Kävijä ei nykyään välttämättä ymmärrä ettei Luostarinmäki oikeasti ole ollut sellainen käsityöläiskeskittymä vaan köyhää laitakaupunkia. Käsityöläisyys oli se konsepti, jolla alueen säilyminen ja museointi perusteltin. Lehdon kerrotaan olleen myös käsityötaidon päivien uuttera järjestelijä, joka vietti kesälomansakin vasta niiden jälkeen.
Vuosikertomukset eivät sisällä erityistä dramatiikkaa, linnan korjaus jatkui varojen puitteissa, Irja Sahlberg jatkoi rakennusinventointejaan ja kokoelmat karttuivat. Linnan vuosittaiset kävijämäärät pyörivät 50000-60000 luokassa ja Luostarinmäen 20000.
1950 124 päänumeroa ja 490 esinettä, viimeinen päänumero 14452
1951 117 päänumeroa ja 361 esinettä*, viimeinen päänumero 14572
1952 73 pänumeroa ja 270 esinettä, viimeinen päänumero 14645
* + 25 mitalia ja 716 rahaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti