Ja tuleehan Napoleon saareltaan, ja alkaa satapäiväinen keisarius. Sota syttyy uudelleen ja kutsun saa myös vasta-avioitunut ja aloilleen asettunut Joseph. Sotaisan innon vallassa marssitaan jälleen rintamalle, preussilaiset lyödään Lignyssä, mutta englantilaisia vastaan Waterloon kentällä tulee lopullinen tappio, läpi ei pääse edes kuuluisa kaarti. Vetäytymisen jälkeen kahakoidaan vielä Pariisin liepeillä, mutta Napoleonin vallastaluopuminen lopettaa taistelut. Onnekkaasti Joseph palaa tovereineen sodasta hengissä, kokoontuakseen lopussa pöydän ääreen toivomaan että "kansa kerran käsittää sodan tuovan vain kurjuutta".
Piirros- ja painojälki on tavanomaista klassikkolaatua tai pikemminkin -laaduttomutta. Mitä yksityiskohtiin tulee, on tämä taas kerran vähääkään militariaa tuntevalle silkkaa tuskaa kuten kuva todistaa:
Punaiset housut tulivat vasta toisen keisarikunnan myötä, ja miksi ihmeessä mustat huopapäähineet, shakot, on piirretty milloin minkäkin värisiksi?
Eilen pohdittiin vallankumouksellisia myssyjä, tänään päähinettä, jota on tapana kutsua kaksikolkkahatuksi. Se oli kehittynyt 1700-luvun lopulla kolmikolkkahatusta, jonka etummaisin "kolkka" oli muodin kehityksen myötä typistynyt olemattomiin.
Hatusta tuli osa Napoleonin brändiä ja kaikkiaan hänellä kerrotaan niitä olleen uransa aikana n. 120 kappaletta. 19 niistä on säilynyt, lähinnä museoissa (mm. Berliinissä), mutta viime vuonna yksi markkinoille tullut myytiin huutokaupassa eteläkorealaiselle ostajalle huimaavasta parin miljoonan euron hinnasta. Napoleonin päässä mainittu hattu oli keikkunut Marengon taistelussa vuonna 1800, ja myyntiin se tuli kun Monacon hallitsijasuku tarvitsi varoja palatsinsa korjaukseen. Suvun edellisten jäsenten keräämä Napoleon-kokoelma sai mennä, ja tuotti korjausrahastoon kymmenkunta miljoonaa euroa, josta pelkkä hattu siis viidenneksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti