Jääsilta tehtiin aurajoen yli viimeksi kaksi vuotta sitten ja nyt taas. Silta tuli paikoilleen 6.2., ja me ehdimme sinne eilen lauantaina.
Förikin seilasi vielä, vaikka periaatteessa se lopettaa toimintansa sillan tultua paikoilleen.
Liityimme siis lukuisten turkulaisten joukkoon vaeltamaan ylös Aurajokea, onhan tämä osa talvista kaupunkikulttuuria.
Fölin vesibussi oli tukevasti jumissa, mutta toukokuussa sen pitäisi taas seilata.
Ukko-Pekka on kai edelleen myynnissä.
Merivesi on nyt poikkeuksellisen alhaalla, ja oli helppo havaita Martinsillan kohdalla, että jään pinta on romahtanut puolisen metriä jäätymisen jälkeen. Rannat ja sillanaluset ovat uudemman kirkkaan jään peitossa.
Sillan alla avautuikin kiehtovia näkymiä syvyyksiin.
Kulttuurirantaa. Fuuga ja peruskorjattu WAM avautuvat kuluvana vuonna.
Mika Natrin Pilvet Ursininkadun päässä.
Vuorossa Kirjastosillan alitus. Blogissa on postaus sen rakentamisen ajoilta 2013.
Tuomiokirkkosillan jykevää palkistoa. Periaatteessa silta on Turun vanhin, valmistui 1899, mutta 1950-luvun remontti ajoitti sillan uudelleen, ja vanhimmaksi nousi Auransilta.
Sillan jälkeen Aurajoki mataloituu, veden keskikorkeudeksi kertoo kylttikin n. metrin, ja nyt merenpinnan laskettua (Aurajokihan on Halistenkosken alapuolella oikeastaan vuono) jää oli murtunut osuttuaan joen matalikkoihin. Tässä Multavierun matalikon luona oli jääkimpaleista koottu torneja.
Vähän edempänä oli vielä komeampia rakennelmia.
Sorsille oli sentään pieni sula.
Samassa kuvassa kolme siltaa: Tuomaansilta, uusi rautatiesilta ja Raunistulan kevyen liikenteen silta.
Hansakauppiaiden tulokulma 1200-luvun Koroisiin.
Näin ylhäällä sai vaellella jo enimmäkseen omassa rauhassaan. Viimein näkyivät Halisten sillat.
Juuri ennen niitä noustiin kuivalle maalle. Teimme myös pienen vedenalaisen arkeologisen löydön. Tuota puurakennelmaa en muista rannalta käsin koskaan nähneeni, mikä sitten lieneekään.
Jäävaellus förin luota Halisiin kesti n. 1,5 tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti