Kun ylittää sillan ja kääntyy oikealle, näkee pian graniittisen kuution.
Kun mäelle kiipeää, saa muistomerkin jalustasta (sillä vain se siitä on jäljellä) jo jonkinlaisen käsityksen.
Muistomerkin teksti on Ison Mustasaaren ja Susisaaren väliselle salmelle päin. Paljoa en siitä selvää saanut, vain vuosiluvun 1906 ja nimen NOTARA.
Muistomerkki on pystytetty Viaporin kapinassa surmatulle tykistöeversti Aleksandr Dmitrijevits Notaralle (1863-1906). Everstiä esittävästä pronssiveistoksesta on säilynyt osa, joka kuuluu Suomenlinna-museon perusnäyttelyyn. Notara surmattiin ampumalla juuri tällä paikalla. Salmessa meni myös kapinan rintamalinja: Susisaari ja Kustaanmiekka nousivat kapinaan, muut saaret pysyivät uskollisena keisarille.
Mitä ilmeisimmin muistomerkki tuhottiin Venäjän seuraavassa vallankumouksessa vuonna 1917 eikä sitä ole koskaan entisöity, onkohan edes harkittu? Minussa tämä graniittikuutio on aina herättänyt mietteitä muistamisesta ja muistomerkeistä. Kuka ansaitsee tulla muistetuksi? Oliko Notara pelätty ja vihattu simputtaja, vaiko uhri ja sankari? Vuodesta 1918 lähtien hän oli vain maasta karkotetun miehitysvallan edustaja.
Syystä tai toisesta Turun museokeskuksen kokoelmiin on päätynyt useampi pari Viaporin linnoitustykistön upseereiden olkalaattoja. Tässä everstiluutnantin arvomerkit, everstin vastaavissa ei olisi ollut tähtiä.
 |
| Kuva: TMK |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti