Kävimme viime sunnuntaina katsomassa elokuvan Kon-Tiki, joka kertoo norjalaisen Thor Heyerdahlin yrityksestä todistaa teoriansa Polynesian asuttamisesta Amerikan mantereelta käsin. Tämä toteutettiin purjehtimalla inkojen auringonjumalan mukaan nimetyllä balsalautalla Perusta länteen niin kauan että osuttiin jonkin saaren rantaan.
Itse asiassa kyse ei ollut edes purjehtimisesta, vaan ajelehtimisestä länteen kulkevan merivirran mukana, ja elokuvan dramaattisin vaihe keskittyy alkumatkaan, jolloin lautta ei ollut vielä merivirran matkaan päässyt ja koko hanke oli vaarassa epäonnistua. Raskainta matkassa lienee ollut pitkästyminen, mutta sitä ei elokuvassa juuri koeta, vaan haiden suusta pelastutaan täpärästi useampaan kertaan.
Retkikunnan miehistö koostui viidestä norjalaisesta ja yhdestä ruotsalaisesta. Muut kuin Heyerdahl jäävät henkilöinä varsin ohuiksi, ja kun kaikille vielä matkan aikana kasvaa parta, ei yhtä vaaleaa skandinaavia enää toisesta erota. Päähenkilöä esitellään takaumin lapsuuteen ja uran varhaisvaiheeseen, myös suhteessa perheeseensä. Syntyy kuva maanikosta, joka oli valmis panemaan itsensä likoon teorioidensa vuoksi - mutta yhtä hyvin myös vaarantamaan tovereidensa hengen kieltäytymällä korjaamasta lauttaa modernein materiaalein.
Heyerdahlin teoriat olivat varsin lennokkaita, eivätkä ne kaikista seikkailuretkistä huolimatta ole tulleet yleisesti hyväksytyiksi - Polynesia katsotaan edelleen asutetuksi Aasian rannikolta käsin. Jollain tapaa tämä varhainen kokeellinen arkeologia kyllä viehättää enemmän kuin vaikkapa hieman myöhemmät von Dänikenin nojatuoliufoilut.
Elokuvana ei sen kummempi kuin monet muut "miehet merta vastassa" -filkat, mutta olihan se hauska kuunnella sankareiden puhuvan englannin sijasta norjaa, ja kun hai ilmestyi, niin sen nimi todellakin oli, norjaksi, "hai".
Tässä vaiheessa voi varmaan tunnustaa, että suurin syy lähteä elokuvaa katsomaan oli toissavuotinen Norjan-matka, jolloin vierailimme Oslon Kon-Tiki -museossa. Alkuperäinen balsalautta on siellä korjattuna esillä:
Heyerdahlin ja kumppaneiden lautta lähti matkalleen Perun Callaosta. Elokuvassa sitä sai esittää Vallettan satama, ja Maltan lähistöllä oli kuvattu myös suurin osa merelläolosta. Saari on ollut viime ajat elokuvien ja TV-sarjojen tekijöiden suosiossa, ja kuvauspaikkoja markkinoimaan on perustettu Malta Film Commission. Samaan on pyritty meillä Turussakin, ja niinpä täällä on West Finland Film Commission, jonka toimipiste on Apteekkimuseon vieressä Läntisellä Rantakadulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti