Asemarakennuksen toisessa päässä oli pieni rautatiemuseo...
...ja siellä rautatieaiheista esineistöä.
Odotussalin kattoa.
Aseman erikoisuus on kuitenkin 214 metriä pitkä katettu asemalaituri, Venäjän keisarin junan mukaan mitoitettu - ja tarinaan kuuluu, ettei keisari koskaan tullut.
Kuten näkyy, sen verran kiskopareja ratapihalla on, että muutamia vetureita ja vaunuja on esillä. Rautatie-entusiastit saisinevat näistä enemmän irti.
Seuraava kohde oli vironruotsalaisista kertova Rannarootsi Muuseum (ja sinne vie matkamme myöhemmin tässä kuussa).
Maria Magdalenan ortodoksinen kirkko.
Paikkakunnan varsinainen muinaismuisto on piispanlinna 1200-luvulta.
Illan hämärtyessä ehdittin vielä kulttuurihistorialliseen Läänemaa Muuseumiin. Esillä oli niin esihistoriaa...
...kuin tyylihistoriallisia interiöörejä.
Militariaharrastajan huomion kiinnittivät nämä saksalaisilta jääneet popot. Venäjän talvessa sai vartiomies vetää nämä tavallisten saappaiden päälle pitääkseen jalat lämpiminä.
Ja olipa tällainen hauskuus: erilaisia ikiliikkujia, joista tosin ei yksikään liikkunut.
4 kommenttia:
Huhhei miten komea asemarakennus!! On kyllä välillä vaikea kuvitella kuinka kaikenlaista on rakennettu keisareille ja kuninkaille ja heidän mahdollisille vierailuilleen. Olisi se päämies voinut edes käydä noita juttuja vilkaisemassa...
On kyllä hieno tuo katos. Siitä voisi ottaa vaikka mallin autokatokselle :-) Rautatiemuseot ja asemat ovat sitten hienoja paikkoja - mitä väliä, vaikkei raiteita olisikaan :-)
Tuonne linnan torniin kapuaminen oli yksi elämäni ahdistavimmista kokemuksista. Ylös ikkunattoman tornin loputtomia kierreportaita, jotka ylöspäin mentäessä koko ajan kapenivat ja madaltuivat niin, että lopulta piti lähes olla kumarassa. Ja seinät melkein olkapäissä kiinni.
Vieläkin pelottaa kun ajattelen!
@Nina: Täytyypä muistaa tuo parin viikon päästä! :-)
Lähetä kommentti