Kun vuosijulkaisu 1940 ilmestyi vuonna 1941, oli Luostarinmäen käsityöläismuseo edellisenä kesänä jo avattu, ja julkaisun kaksi artikkelia (molemmat Nils Cleven kirjoittamia) käsittelivät sitä. Luostarinmäen kysymys kertoi museon perustamisen vaiheet Axel Haartmanin vuonna 1908 otsikolla Det blå market julkaisemasta lehtikirjoituksesta alkaen (sinisellä merkittiin purettaviksi määrätyt talot). Luostarinmäen käsityöläismuseo kertoi lyhyesti alueen historian ja hahmotteli vanhan Turun sosiaalista eriytymistä: keskellä virkamiehet ja kaupiaat, ympärillä verstaskäsityöläiset ja uloinna verstaattomat käsityöläiset, siis oikeastaan työmiehet: kirvesmiehet, muurarit, kivenhakkaajat jne. Luostarinmäki oli alunperin ulointa vyöhykettä, mutta "keskiluokkaistui" jonkin verran 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Vuoden 1939 vuosikertomus on dramaattista luettavaa. Maailmansota syttyi ja kokoelmille tehtiin jo syyskuussa (nykytermein) arvoluokitus. Kaupunginvaltuusto myönsi 9. lokakuuta 15000 markkaa kokoelmien evakuointiin, mihin heti myös ryhdyttiin. Talvisodan sytyttyä evakuointia laajennettiin ja museon pääluettelosta kirjoitettiin kaksoiskappale. Väestönsuojat järjestettiin linnan pesutupaan (?) ja pyöreän tornin alakertaan. Sota tuli toden teolla kohdalle joulupäivänä, jolloin pommi osui esilinnan koillistornin ja pohjoisen siipirakennuksen liittymäkohtaan.
Museon kokoelmat karttuivat sodanuhasta huolimatta 201 päänumerolla ja n. 2000 esineellä, vuoden viimeinen päänumero oli 13352. Runsaasti esinelöytöjä saatiin mm. Turun linnan tutkimustöiden yhteydessä, ja huomattavaa oli luonnollisesti myös käsityöläisesineistön kartunta.
Linna suljettiin yleisöltä marraskuun lopussa talvisodan sytyttyä, sitä ennen siellä ehti käydä 47577 henkilöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti