Ilkka Kronqvist jatkoi jo vuoden 1939 julkaisussa käsitellystä aiheesta, Ejbyn kalkista. Tämä tanskalaisten Turun tuomiokirkosta vuonna 1509 ryöstämä esine on harvinainen esimerkki palautetusta kulttuuriomaisuudesta - se palautettiin Suomeen 1925 ja on nyt Turun tuomiokirkkomuseossa. Kronqvist identifioi jalustassa olevat vaakunat uudelleen ja ajoitti kalkin vuoden 1450 tienoille. Aivan viimeinen sana tämäkään ei ehtoollismaljan osalta ollut, vaan sen arvioidaan nykytietämyksen valossa olevan 1470-80-luvuilta.
Vuosikertomus 1940 jatkoi edellisvuottakin synkempänä. Heti tammikuun 1. päivänä neuvostoilmavoimien pommi osui samaan esilinnan kulmaukseen kuin vain muutama päivä aiemmin. Ulkomuseon näyttävin rakennus, Bagarlan kartano, paloi samassa yhteydessä, eikä henkilövahingoiltakaan säästytty: rautatieläinen sai surmansa linnanportin edessä olevalla aukeamalla.
Museon eläkkeellä ollut johtaja Walter von Konow oli saanut Bagarlan toisen kerroksen asuttavakseen eli hän menetti sen mukana kotinsa. Bagarlan arvoksi sotavahinkoa laskiessa oli saatu 283921 markkaa, ja sen mukana tuhoutuneen museon irtaimiston 116000 markkaa.
Tammikuun 20. Turkua pommitettiin taas, ja nyt tuhoutui kokonaan Kupittaan entinen kaivohuonerakennus. Sen vieressä ollut pieni pyöreä lähderakennus on sen sijaan edelleen paikoillaan. Museolautakunnan alaiseksi siirretyssä kaivohuonerakennuksessa oli säilytetty "suunniteltua koulumuseota varten tarkoitettua aineistoa", joka siis tuhoutui.
Kaikesta huolimatta Luostarinmäen käsityöläismuseo avautui yleisölle kesäkuun 30. päivänä, ja kävijöitä tuli vuoden loppuun mennessä 5317. Turun linna avautui talvisodan jälkeen uudestaan 15. kesäkuuta ja siellä ehti käydä 12693 ihmistä.
Ja niin vain karttuivat kokoelmatkin, 96 päänumerolla ja 524 esineellä. Pääluettelon viimeinen numero vuoden lopussa oli 13448.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti