torstai 7. maaliskuuta 2013

Portoferraion arkeologinen museo


Porttien auettua siestan jälkeen pääsin kurkistamaan Portoferraion arkeologiseen museoon. Se koostui kahdesta salista, tässä näkymä alempaan.


Antiikin ajan ankkureita.


Seuraava ankkuri oli kirjallisuudesta paremmin tutun Montecriston saaren vesiltä. Montecristo kuuluu yhdessä Elban ja viiden muun pienemmän saaren kanssa Toscanan saaristoon.


Lisää edellisessä kuvassa nähtyjä mustia standardikokoisia maljoja. Rooman suuruuden aikoina keramiikkaa tehtailtiin valtavat määrät.


Publius Acilius Attianus pystytti tämän alttarin Herakleelle joskus 100-luvun alussa jKr.


Keraaminen laatta, jonka keskellä Psykhe. Vasemmanpuoleinen hahmo soittaa kitharaa, oikeanpuoleinen aulosta. Wikipedian mukaan edellinen rauhoitti ja jälkimmäinen kiihotti, mikä lie ollut moisen stereofonian lopputulos?



Yläkerran salissa oli...


...lisää Välimeren pohjasta nostettuja amforoita. Antiikin aikana käytettiin nesteiden säilytykseen ja kuljetukseen keramiikkaa tai nahkaleilejä. Puiset tynnyrit tulivat käyttöön vasta keskiajalla.


Pienempää keramiikkaa oli omissa vitriineissään.


Välimeren pohjassa riittää arkeologisia löytöjä varmaan loputtomiin. Mistä tuli myös mieleeni, mahdetaanko Italiassa harrastaa keskiajan arkeologiaa ensinkään, kuten meillä?

Ulos museosta tultua oli edessä kukin koristeltu sisäpiha...


...ja sen perällä Torre della Linguella. Tykkitorni on 1500-luvulta, ja hieman harhaanjohtavasti sitä kutsutaan myös Martello-torniksi, vaikka sellaisia rakennettiin brittien toimesta vasta Napoleonin sotien aikaan.


Torni on ollut myös vankityrmänä, kuuluisimpana vankinaan Italian kuninkaan murhaa yrittänyt Giovanni Passannante, jonka mukaan torni tunnetaan myös Torre di Passannantena. Portoferraioa pommitettiin Yhdysvaltain ilmavoimien toimesta 19. maaliskuuta 1944 ja tornin seutu sai osansa, kuten museossa ollut kuva kertoi. Liittoutuneet valtasivat saaren 17. kesäkuuta aloitetussa maihinnousussa. Sotatoimi tunnetaan nimellä operaatio Brassard, ja täytyypä sanoa etten ollut moisesta ennen tätä kuullutkaan. Liittoutuneiden puolelta mukana olivat pääasiassa senegalilaiset ja pohjoisafrikkalaiset siirtomaajoukot.


Jos oikein ymmärsin, vasta raivaustöiden yhteydessä paljastuivat viereisen roomalaisen merenrantahuvilan, villa marittiman, rauniot.




Ilmeisesti senkään takia ei renessanssiaikaisia muureja ollut kokonaan korjattu.



Merelle lähtiessä oli vielä tilaisuus katsella Portoferraioa ja sen linnoitteita.





Napoleon lähti Elbalta 26. helmikuuta 1815. Joseph Beaume ikuisti tapahtuman kankaalle vuonna 1836.

Kuva: Wikimedia commons
Napoleonin tavoin mekin suuntasimme nyt Ranskan Rivieralle, haikein mielin, olihan se jo matkamme viimeinen kohde.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...