torstai 28. maaliskuuta 2013

Uhka 24.3.2013

Vieraskynänä tänään nimimerkki Metsis, ja aiheena Turun linnan isossa linnantuvassa pelattu Uhka.

*****************************
Siitä huolimatta, että olen pikemminkin strategiapelaaja kuin miniatyyripelaaja, lähdin mukaan pelaamaan Uhkaa  Pelien maailmoissa -näyttelyn viimeisenä päivänä 24.3.2013. Oma kokemukseni miniatyyripeleistä rajoittuu melkeinpä yksinomaan Space Crusade -peliin, josta aikoinaan tehtiin Suomeen oma painos, jota myytiin erittäin edulliseen hintaan tavarataloissa ym. Uhka perustuukin vahvasti Space Crusaden ideaan: muukalaisrodun (Uhassa hyönteisten kaltaiset ksenoidit, joka nimenä on näppärä sanaleikki kreikasta) haltuun joutuneesta suljetusta  "laitoksesta", johon sankarilliset joukot (Uhassa tulevaisuuden suomalaiset avaruusjääkärit) tunkeutuvat suorittamaan jonkin tehtävän. Space Crusaden lisäksi pelissä on visuaalisia vaikutteita toimintaelokuvista, ei vähiten erään itävaltalaissyntyisen muskelimasan rainoista.

Uhka eroaa esikuvastaan kahdesta keskeisessä kohdassa. Pelilauta rakentuu vasta pelin kuluessa avaruusjääkärien edetessä. Tämä vaikuttaa suoraan tehtävän helppouteen ja lisää pelin uudelleenpelattavuutta huomattavasti. Toinen, merkittävämpi seikka on, että kukin avaruusjääkärien pelaaja pelaa vain yhtä hahmoa, mistä seuraa, että jääkärien pelaajien on ainakin osin pelattava ryhmänä, jotta heillä olisi mahdollisuus suorittaa annettu tehtävä. Sooloilijat kun päätyvät herkästi ksenoidien ruokalistalle. Ryhmään kuuluminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka, koska jääkäriryhmän komentaja voi osoittautua vain omaa uran ajajaksi, joka on valmis uhraamaan miehensä. Omalle hahmolleni kävi ensimmäisessä pelissä juuri näin: innokkaana ja vapaaehtoisena syöksyin eteenpäin, kun komentaja käski, mutta eipä häntä näkynyt, kun ksenoideja alkoi puskea iholle. Niinpä toisessa pelissä haistatinkin komentajalle pitkät ja lyöttäydyin ryhmän lääkintämiehen seuraan siinä toivossa, että apu olisi lähellä, jos haavoittuisin. Onnettomuudekseni aseeni oli tällä kertaa piirun verran raskaampi, joten en pysynyt lääkintämiehen vauhdissa eli jäin yksin, jolloin ksenoideja alkoi taas puskea iholle kohtalokkain seurauksin. Siinä missä molemmissa peleissä komentajana toiminut nimimerkki Taalen osoittautui oman etunsa ajajaksi, varakomentajana toiminut museokeskuksen oma Timo Jussila huolehti miehistään – varsinainen Vilho Koskela – tehden lopulta molemmissa peleissä äärimmäisen uhrauksen miestensä hyväksi.

En tiedä, kuinka monta tuntia peliä on kehitetty tai kuinka monta testipeliä sitä on pelattu, mutta kehittäjien ilmoituksen mukaan peliä on kehitetty vuodesta 2005 saakka. Joka tapauksessa pelin voi sanoa olevan betatestauksessa pelimekaniikan osalta, joka vaatii mielestäni enää vähän hienosäätöä. Suurempi ongelma on pelin kaupallistaminen. Itse selvitin vuosia sitten erään oman peli-idean julkaisemista pelinä, mutta luovuin ajatuksesta, kun pelin hinta olisi kivunnut lähelle 60 euroa 500 kappaleen painoksena, mitä alalla pidetään vähimmäispainosmääränä. Minulla ei ollut n. 30 000 euroa riskirahaa paperisen kartan, pahvisten nappuloiden, 12-sivuisen sääntökirjan ja pahvisen laatikon pelin julkaisemiseksi. Koska Uhassa  on pahvisia karttalohkoja ja hahmoihin liittyviä käsiohjelmia, muovisia miniatyyrihahmoja, useita eritahoisia noppia sääntökirjan ja pelin tarvitseman laatikon lisäsi, rahaa tarvitaan reilusti enemmän. Pelialalla, kuten muillakin viihdealoilla, vaikuttaa myös vahvasti kysynnän hintajousto eli kuinka paljon mahdolliset asiakkaat ovat valmiita maksamaan pelistä. Toivoa sopii, että kehittäjät pystyvät ratkaisemaan nämä ongelmat.

Kuvaliite, ensimmäinen peli:


Tunkeuduttuaan laitokseen kuvan oikean reunan ovesta jääkäriryhmä on varmistanut pari huonetta havaiten ne tyhjiksi. Äärimmäisenä vasemmalla kiikarikiväärimies.


Kiikarikiväärimiehen (kuvassa äärimmäisenä vasemmalla) johtama kärkiryhmä on löytänyt varastohuoneen, mutta ryhmä on pahasti hajalla, ja kaksi ksenoidia on aktivoitunut hyökkäämään sen kimppuun.


Avaruusjääkärien ryhmä kokee varsinaisen tulikasteensa ksenoidikuningattaren hyökätessä kohti yksinäistä kiikarikiväärimiestä mekaanikon (punaista laukkua kantava jääkäri) ja robottipukuun pukeutuneen jääkärin kiiruhtaessa auttamaan. Taustalta ryntääviä ksenoideja pidättelee mekaanikon kiinnihitsaama ovi. Ksenoidikuningatar etualalla oikealla.



Haavoituttuaan taistelussa ksenoidikuningatarta vastaan kiikarikiväärimies (jääkärihahmo, jonka vieressä merkki, jossa valkoinen risti ja veripisara) on saanut ensiapua lääkintämieheltä (kiikarikiväärimiehen vieressä). Ksenoidit ovat onnistuneet murtamaan mekaanikon kiinnihitsaaman oven, ja mekaanikko ja robottipukuun pukeutunut jääkäri koettavat torjua rynnäkköä parhaansa mukaan. Muut jääkärit varmistavat sivustoja.


Robottipukuun pukeutunut jääkäri ja hänen edessään oleva mekaanikko torjuvat ksenoidin rynnäkköä.


Ksenoidien rynnäkköä torjuessaan haavoittunut mekaanikko (jääkäri, jolla punainen laukku) on jättänyt jälkeensä verivanan ja vetäytynyt lääkintämiehen paikkailtavaksi (mekaanikon vieressä oleva jääkäri), jolloin torjuntavastuu on jäänyt robottipukuun pukeutuneelle jääkärille. Tämän takana ryhmän komentaja, varakomentaja sekä raskaskonekiväärimies.


Avaruusjääkäriryhmä on joutunut pahoihin vaikeuksiin. Kiikarikiväärimies on luottanut komentajaansa ja edennyt erilleen muista (kuvassa etualalla). Hänen takanaan käytävän seinässä on kuitenkin aukko, josta ksenoidi on rynnistämässä selustaan. Muun ryhmän huomio on kiinnittynyt ksenoidien päähyökkäyksen torjuntaan. Robottipukuun pukeutunut jääkäri valmistautuu vapauttamaan toverinsa pinteestä. Lääkintämies (kuvassa äärimmäisenä vasemmalla) on jätetty suojaamaan reittiä pakokapseleille (valkoinen ympyrä edessä vasemmalla).


Kuvaliite, toinen peli:


Tunkeuduttuaan laitokseen kuvan vasemman yläreunan ovesta jääkäriryhmä on varmistanut pari huonetta havaiten ne tyhjiksi. Etualalla punaisessa huivissaan kevytkonekiväärimies.


Avaruusjääkäriryhmä on jälleen vaikeuksissa. Ryhmä on hajautunut komentajan (etualalla kamppailemassa ksenoidia vastaan) aiheuttaman epäluulon takia, minkä seurauksena kaksi jääkäriä on jo kaatunut (oikeassa reunassa perusjääkäri ja lähellä robottipukuun pukeutunutta jääkäriä punahuivinen kevytkonekiväärimies). Robottipukuun pukeutunut jääkäri yrittää pitää vetäytymistietä auki vielä komentokeskuksessa (kuvan keskellä oleva sinipunasävyinen huone) olevalle jääkärille. Kuvan ulkopuolella vasemmalla varakomentaja on suorittamassa tehtävää kuitenkin tietäen, että häntä ei odoteta.

**********************

2 kommenttia:

metsis kirjoitti...

No niin, parin harmillisen kirijoitusvireen lisäksi, johonkin matkan varrelle oli jäänyt tieto, että ensimmäisessä Linnassa pelatussa pelissä hahmoni oli kiikarikiväärimies ja toisessa kevytkonekiväärimies. Molemmilla kerroilla hahmoni kaatuivat niiden jouduttua erilleen muusta ryhmästä.

metsis kirjoitti...

Kuten Pelien maailmoissa -näyttelyyn tutustuneet saivat tietää, tietokoneet sekä tuhosivat strategiapelit että nostivat ne Feeniks-linnun tavoin tuhkasta. Webin peleihin keskittyvät sivut, esim. Kaponieerissakin monesti viittauksen kohteena olleet BoardGameGeek BGG ja ConsimWorld sekä tietysti Suomen lautapeliseuran sivut, ovat tuoneet pelien pelaajia yhteen yli maantieteellisten ja ajallisten esteiden.

Uhan tekijät ovat oivaltaneet tämän, ja heidän suunnitelmissaan onkin hyödyntää internettiä sekä luomalla pelin ympärille verkkoyhteisö. Testipeleistä laaditut peliraportit auttavat paitsi pelin kehittämisessä myös tämän yhteisön rakentamisessa. Pitämällä kirjaa pelaajien hahmojen voitoista ja tappioista luodaan hahmoille karriääriä ja tarinaa, jota voidaan hyödyntää pelin markkinoinnissa.

Uhan verkkosivut ja yhteisön rakentaminen ovat vasta alkuvaiheessa, koska pelikin hakee vielä lopullista muotoaa, mutta idea on hyvä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...