Dublinia sieltä ja täältä

Yhdeksäntenä ja viimeisenä matkapaivänä oli vielä ennen lähtöä - se oli vasta illalla - kierrellä vielä kaupunkia, joka monin osin jo tutuksi tullutkin (itse käväisin uusintakierroksen vielä kansallismuseossakin). Tässä joukko kuvia vähän kaikilta matkapäiviltä, ja aloitetaan veistoksesta, joka esittää fiktiivistä kalanmyyjää Molly Malonea. Patsaan luona kokoontuivat aamuisin päiväretkeläisryhmät.

Hotellimme oli onnekkaasti aivan kulman takana ja näytti tältä.

Ylimmän kerroksen huoneesta avautui näkymä Dublinin turisti- ja yöelämän keskukseen, alueeseen joka tunnetaan nimellä The Temple Bar. Varsin rauhassa sai ylimmässä kerroksessa nukkua, vaikka lähikaduilla raikasi irkkumusiikki vähän joka pubista viikon jokaisena päivänä. Joku oli lohkaissut vastapäisen talon vintistä itselleen kesäterassin.

Hotellissa sai valita aamiaiseksi jo Irish (10 €) tai Continental (7 €) breakfastin. Edellistä oli tullut kokeiltua lounaaksi jo tulopäivänä hotellin naapuripubissa. Sydän- ja verisuonitautien asteikolla tuon voi laskea jo murhayritykseksi, joten useimmiten valitsimme mannermaisen.

Mutta Guinness, se oli hyvää, tässä nautittuna hotellin alakerran pubissa.

On sanottava ettei Dublin arkkitehtuurillaan juuri häikäissyt. Joenvarressa komeilee muutama arvorakennus, tässä tullitalo, The Custom House, joka sekin poltettiin vapaussodan alussa, mutta rakennettiin sittemmin uudestaan.

 Joitain kauniita siltoja Liffeyjoen yli tosin kulki.

Rautasydän rantalaiturilla.

Eniten Liffeyjoessa kiinnosti kuitenkin vuorovesi, tuo Itämeren rantojen asukkaille aina niin kiehtova ilmiö. Tässä se on alimmillaan, ulottuen ylhäällä ollessaan rappusten valkoisen osan alareunaan.

1700-luvulla rakennetun Grand Canalin varsi oli varsin hauskaa kävellä.

Puistoista suosikiksi nousi St Stephen's Green, sekin vanhaa ja perua, ja myös pääsiäiskapinan 1916 näyttämö.

Kapinaviikon tapahtumista kerrottin eri puolilla puistoa olevissa tauluissa. Hauskin tarina oli tämä: päivittäin pidettiin tulitauko jotta puistonhoitaja pääsi ruokkimaan puiston linnut.

Puistossa on myös monia muistomerkkejä, tässä suuren nälänhädän uhreille omistettu.

Lähistöllä sijaitsi pienempi puisto, Merriot Square, jossa ei ollut lampea, mutta sen sijaan muistomerkit Irlannin puolustusvoimien (lähinnä rauhanturvatehtävissä) kaatuneille...

ja Oscar Wildelle.

Näiden kahden puiston välissä oli hugenottien hautausmaa vuodelta 1693.

Historian ironiaa tietysti, että samaan aikaan kun katoliset irlantilaiset joutuivat pakanemaan maastaan Ranskaan, päätyi Ranskasta paenneita protestantteja puolestaan Irlantiin.

Viimeiseksi ohjelmanumeroksi jäi kiertoajelu lentokentälle vievällä bussilla, tässä ohitetaan Trinity College. Ja liikenne, sehän on vasemmanpuoleinen, kuten Britanniassakin.

.