Näyttelyn teemasta ei jäänyt epäselvyyttä. Virolaiset elivät rautaesiripun takana, me emme.
Ulkopuolelta Patarei on kaltereita ja piikkilankaa kuten odottaa sopii.
Vahtikoirien koppeja.
Ulkoilutila. Vilnassa vastaavia käytettiin myös kidutukseen.
Sellit ovat esillä kaikessa karuudessaan, lisättynä näyttelytekstein.
Suurin osa poliittiista syistä vangituista virolaisista kulki Patarein kautta. Kankaalle painetut tekstit kertoivat kussakin sellissä aina yhden elämäntarinan.
Yksittäissellien lisäksi nukuttiin siskonpedissä yhdessä...
tai kahdessa tasossa.
Holokausti Virossa. Natsimiehittäjien käsissä vankila oli vuosina 1941-44 ja tänne päätyi juutalaisia eri puolilta Eurooppaa.
Näyttelytekstit oli toteutetu kevein rakentein, itse rakennukseen koskematta.
Joihinkin kohtiin oli lisätty seinälle heijastettuja filmejä.
Selittävä teksti ehkä jo ennen museon aikoja?
Vankien graffiteja.
Nainen on vankilassakin joko huora tai madonna?
Käymälöitä yksittäin...
ja monittain.
§58 on tuttu gulagkirjallisuutensa lukeneelle. Sen perusteella saattoi vankileirien saaristoon päätyä ihan mistä syystä hyvänsä.
Mikä sitten oli kommunismin nimissä tehtyjen rikosten uhrimäärä? Asiasta on vain arvioita, tässä kartalle kirjattuina.
Näyttelyn lopussa oli tuomioista lopullisin, kuolema. Huoneeseen astuessa kajahti pistoolinlaukaus, kaikuna kaikista täällä jaetuista niskalaukauksista.
Eikä synkkä historia kaikonnut ulkona aurinkoisessa kesäpäivässäkään. Vankilan ulkopuolella on muistokivi 878 Ranskan juutalaiselle, jotka karkotettiin Kaunasiin, Tallinnaan ja Stutthofiin. Sodan päätyttyä elossa oli heistä enää 22.
Päivitys 2022: Entisen vangin muistelmia Ylen uutisissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti