on Cahirin linna osittain veden eli Suirjoen suojaama.
Veden takana oli vielä kuiva vallihauta.
Täällä oli myös linnan oma opastus. Ensiksi esiteltiin linnanherran vaakuna. Cahiria on hallinnut sama Butler-dynastia kuin Kilkennyäkin, eri sukuhaaraa vain. Nimensä he ottivat koska olivat hallitsijan "hovimestareita" eli seremoniallisia juomankaatajia (ransk. boteillier)
Esilinnan pihaa.
Päälinnan muurien juurella oli asianmukaisen keskiaikaista ja tunnelmallista. Täällä on kuvattu Braveheartia ym.
Olipa siellä seinässä tykinkuulakin, kuten Turun linnassa.
Filmaattisten porttiholvien kautta...
jatkettiin sisäpihalle.
Opastus päättyi juhlasaliin, jonka nykyilme oli 1800-luvulta. Päätyseinällä jo ammoin sukupuuttoon kuolleen Irlannin jättiläishirven sarvet, niitä on soisssa säilynyt ja sellaiset olimme nähneet jo Luonnonhistorian museossa.
Salin kattorakenteita niistä kiinnostuneille.
Muita tiloja sai kiertää ominpäin. Melko pelkistettyä oli, Turun linnan päälinnan tapaan, joissakin huoneissa oli hieman huonekaluja.
Pieni näyttely oli Irlannin itsenäistymiskahinoista näillä seuduilla. Niistähän on 100-vuotissykli parhaillaan pyörimässä.
Muutama sananen naisista keskiajan Irlannissa.
Näyttely ja pienoismalli vuoden 1599 piirityksestä. Piirityksiä ja taisteluita on linnan historiassa toki muitakin riittänyt.
Sekä Turun että Cahirin linnojen luona käytiin siten taistelua katolisen ja protestanttisen uskonsuunnan kesken samana vuonna.
Loppukevennyksenä vielä se, että päivän retkikohteista sekä Cashel että Cahir kuuluvat Tipperaryn kreivikuntaan.
Kaikki muistanevat renkutuksen It’s a Long Way to Tipperary, joista Youtubesta löytyy lukuisia versioita. Mutta moniko muistaa että laulusta on myös suomenkielinen versio, Pitkä matka Tippavaaraan.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti