Kolmessa huoneessa on esillä kunniamerkkikokoelma, jonka arvoa voi vain arvailla.
Kultaisen taljan ritarikunta on yksi vanhimpia, jo keskiajalta peräisin.
Vanhaa perua on Kristuksen ritarikuntakin, Portugalin kuninkaan perustama jatkamaan temppeliritareiden perinteitä. Sen tunnusten alla purjehtivat myös portugalilaiset löytöretkeilijät Intian valtamerelle ja Aasiaan.
Venäläiset kunniamerkit ovat sattuneesta syystä suomalaisellekin museoammattilaiselle tuttuja.
Suomi ja Mannerheim.
Saksassa on riittänyt valtioita ja niillä ritarikuntia, tässä hannoverilainen Kuninkaallinen Guelfin (tai Welfin) ritarikunta.
Baijerilaisia kunniamerkkejä.
Pour le Mérite eli Blauer Max on tuttu sotahistorian harrastajille, sehän killui mm. Ervin Rommelin kaulassa ensimmäisen maailmansodan peruina.
Afrikan mantereen kunniamerkkejä.
Länsimainen kunniamerkkijärjestelmä on levinnyt kaikkialle maailmaan, tässä kiinalainen merkki. Ei-kristityissä maissa on tosin vältelty ristin muotoa.
Puuhanurkassa sai värittää kunniamerkkejä. Hienoimmat tuotokset oli pantu esille.
Myös erilaisia asuja olisi saanut kokeilla, niitä vaikutti olevan niin lapsille kuin aikuisille.
Kaupassa oli kaikenlaista kunniamerkkeihin liittyvää kirjallisuutta ja tilpehööriä, ja vielä tällainenkin näky.
Itse ostin kahvimukin, jonka aiheena oli Dannebrogin ritarikunta, ja Lyndanisen taistelu 1219. Taistelun aikana tanskalaiset saivat punavalkoisen lippunsa sen leijuttua alas taivaasta, ja pidetäänpä sitä Tallinnankin perustamisvuotena, koska paikalle nousi tanskalaisten linna, Tallinn. Tapahtumasta tuli tänä vuonna 800 vuotta eli Tallinna viettää tätä juhlaa 10 vuotta ennen Turkua. Ostin myös pienen suomenkielisen kirjasen kunniamerkeistä. Se osoittautui maallikolle hyväksi johdatukseksi aiheeseen, ajoittain ontuvasta käännöksestä huolimatta.
Ja niin, koska kyseessä oli kunniamerkkimuseo, oli lippukassalta saatu tarrakin saman aiheinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti