Paikka tunnetaan Blarneyn kivestä, jota suutelemalla saa kaunopuheisuuden lahjan. Kivi sijaitsee aivan tornin huipulla, ja aika sinne jonottamiseen ei kerta kaikkiaan riittänyt. Tunnin (!) sitä kuitenkin yritimme.
Täsätä kulmasta sai hyvän käsityksen rakenteesta joka englanniksi on machicolation. Aukoista voi pudottaa/valuttaa hyökääjän päälle kaikenlaista ikävää.
Ainakin paikka oli hyvin kyltitetty. Tästä sai käsityksen millainen alkuperäinen linna oli.
Linna viereen rakennettiin 1700-luvulla uusgoottilainen kartano, joka tosin paloi jo 1820, ja jäljellä oli tämä torni.
Vanhan linnan ovenpielessä oli kädenmentävä aukko. Ehkä antautumisvaatimukset kuului esittää kirjallisina sitä kautta?
Alakerran huonetta kauemmas emme jaksaneet jonottaa...
joten kiertelimme linnan valleja ja puistoa vielä ennen lounaalle menoa (heti tuossa alla olevassa kuvassa oikealla linnan myrkypuutarha).
Linnaan vievän polun varrella on kylttejä "90 minutes to Blarney Stone", "60 minutes to Blarney Stone" jne. ja niitä kannattaa uskoa, jonottaminen vie uskomattoman kauan kun jokainen tuota kiveä suutelee. Jos aikataulu on tiukilla kuten se retkillä usein on, kannattaa skipata koko touhu ja tutustua puistoon, jonka toisella reunalla on Blarney House, kartano 1700-luvulta. Netin mukaan sinne on opastuksia puolen tunnin välein ja jonot toivon mukaan lyhyemmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti