ja sisustustyylinä tietysti kustavilaisuus.
Constantin Linderin hovipuku painaa viisi kiloa, kertoi oppaanamme ollut Maria Linder, joka veljineen oli lapsena yrittänyt pukeutua siihen.
Hjalmar Linderin Venäjältä tuoma karhunpentu oli kartanossa lemmikkinä, mutta jouduttiin lopettamaan ja on siitä pitäen palvellut käyntikorttitelineenä.
Puiston alkuperäinen Diana on tuotu suojaan säältä ja ulkona on kopio. Aivan turvassa se ei sisälläkään ole ollut, sillä Linderin perheen lapset irrottivat siltä nenän pesäpalloleikeissään. Toki nenä on jo konservoitu paikoilleen.
Toisen kerroksen eteishallin grisaillekoristelua.
Juhlasali symmetrian vaatimine valeovineen.
Fredrik I ei saanut lapsia kuningattarensa kanssa, muiden naisten sitäkin enemmän. Yksi rakastajattarista lähetettiin saamaan lapsensa Mustioon. Kiitokseksi kuningas lähetti kartanoon muotokuvansa. Oppaamme lapsuudessa sitä oli tärvelty puisella tomahawkilla intiaanileikeissä. Dianan nenän tavoin oli tuokin vaurio jo korjattu.
Kattaus samasta huoneesta.
Kuninkaan huone on eteläsuomalaisissa kartanoissa de rigueur. Täällä ovat pötkötelleet Kustaa III, ja Aleksantereista I ja II.
Keltainen salonki.
Sininen salonki oli omistettu Hjalmar Linderille. Valkoista terroria arvostellut teollisuuspohatta joutui lähtemään maanpakoon, jossa päätti päivänsä oman käden kautta.
Huoneessa oli varhaista Louis Vuittonia.
Hopeahuone ja sen yksityiskohtia.
Alakerran huoneita.
Lopuksi piti vielä kiertää syksyisen märkä puutarha.
Mustio on antiikkilehtien suosikki, ja varmaan niiden sivuilta tuttu monelle, ja myös omakohtaisesti koettunakin. Itse muistan käyneeni siellä vuosikymmeniä sitten taidehistorian opintojen Uudenmaan ekskursion osana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti