Pitkästä aikaa taas British Museumin Object in Focus -sarjaa, tällä kertaa Thorsten Opperin The Meroë Head of Augustus (2014). Sudanin pohjoisosissa, muinaisen Meroen
kaupungin alueella suoritettiin 1910 arkeologisia kaivauksia, joissa
löytyi keisari Augustusta esittävän pronssiveistoksen osa, tarkemmin
sanoen sen pää.
Octavianuksen/Augustuksen muotokuvia on säilynyt enemmän kuin kenenkään muun keisarin. Tutkijat ovat jakaneet ne kolmeen päätyyppiin (I/Alcudia, II/Forbes, III/Prima Porta), joista Meroën pää edustaa kolmatta ja yleisintä. Sekin esitti keisaria suhteellisen nuorena miehenä eikä hänestä enää vanhempana uusia versioita muotoiltu.
Pää kuului veistokseen joka pystytettiin imperiumin kaakkoisrajalle, vasta valloitettuun Egyptiin. Naapurina siellä oli Kushin kuningaskunta, eivätkä välit aina olleet rauhanomaiset. 25/24 eKr. roomalaisen sotavoiman ollessa sidottuna Arabiassa, kushilaiset hyökkäsivät ja ilmeisesti tällöin tuhosivat jossain roomalaisvaruskunnassa kohtaamansa Augustuksen patsaan. Pää vietiin Meroëen ja haudattin temppelin lattian alle jotta voitokkaat asukkaat voisivat tallata sitä symbolisesti päivittäin. Siellä keisarin päänuppi seuraavat kaksi vuosituhatta viettikin.
Vuosisatoja aiemmin Kushin hallitsijat olivat hallinneet myös Egyptiä sen 25. dynastiana. Sattumoisin Kush on saanut edustuksen myös uusimpaan Asterixiin.
Mikään ihme ei ollut että keisarin kuva pirstottiin, nämä hallitsijan patsaat oli nimenomaan pystytetty Rooman vallan merkeiksi eri puolille valtakuntaa. Opperilla on kertoa mielenkiintoinen verrokkitapaus imperiumin pohjoisreunalta, jossa Germania Magnaan ehdittiin perustaa mm. Waldgirmesin kaupunginalku. Myös sinne pystytettiin Augustuksen ratsastajapatsas, jonka valloittamatta jääneet germaanit Teutoburgin taistelun (9 jKr.) jälkeen tuhosivat.
Kirjassa verrataan tapahtunutta myös Saddam Husseinin patsaan kaatamiseen Bagdadin valtauksen jälkeen 2003, kuin myös Saddamin käskystä sitä ennen bagdadilaishotellin lattiaan tallottavaksi teettämän George Bush vanhemman mosaiikkimuotokuvaan (jonka amerikkalaiset voittonsa jälkeen pian poistivat).
Mieleen tulivat myös Itä-Euroopan patsaankaatamiset 1989-91, joskin tuorein esimerkki taitavat kuitenkin olla Yhdysvalloissa konfederaation johtohahmoja esittäviin veistoksiin kohdistetut ja osin toteutetutkin kaatamishankkeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti