Oikeastaan tarinan juonen suurin kömmä on se, ettei kaiken syynä ollut teiden huonous näy itse asiassa koko kisan aikana, paitsi vähän ennen maaliviivaa. Muutoin tarina laukkaa, ravaa tai miten tuota hevosvaljakoiden kulkua haluaakaan kuvata, vaihdikkaasti etapista toiseen, roomalaisten ennalta-arvattavia vilunkeja vältellen.
Osanottajia rallissa tuntuu olevan kaikista edellisistä albumeista tutuista antiikin kansoista, ja pari uuttakin (kimbrit, kushit). Koko joukko uusia etnisyyksiä löytyy itse Italiasta, jossa gallialaisten hämmästykseksi asuu roomalaisten lisäksi koko joukko itaalisia kansoja, kaikkea muuta kuin roomalaismielisiä. Edellisen albumin (Asterix ja Caesarin papyrus) yhteydessä olin toivonut goscinnymäisen satiirin voimistumista, mutta tässä näyttää käyneen päinvastoin. Kilpa-autoilun maailmaa kohdellaan varsin kiltisti, vain kisoja sponsaavan garumkastikkeen valmistajan kautta. Jopa Caesar tuntuu pehmenneen: kelvotonta virkamiestä eivät uhkaa enää leijonat vaan vain karkotus Kyrenaikaan.
Vitseissä vilahtelevat vanhat tutut käytettyjen vaunujen kauppiaat ja maanteiden ruuhkat, uusina viitaukset Mona Lisaan, tomaattikastikkeettomaan pizzaan ja Vesuviukseeen. Mönkäänhän ne roomalaisten juonetkin tietysti menevät ja viimeinen osuus päästään kilpailemaan reilusti. Mutta kuka nouseekaan viime metreillä (tai mitä mittaa tässä pitäisikään käyttää) uhkaamaan sankareidemme voittoa?
Kiitettävää perussettiä, miinusta vähiin jääneestä satiirista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti