keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Colosseum, osa VII

Viime viikolla puitiin marmorinpalasta, johon maalöytökonservaattorimme oli kiinnittänyt huomioni. Kiven kerrottiin olevan kerrassaan Rooman Colosseumista, josta syystä se oli sijoitettu, kaiketi arkoelogiseksi löydöksi ajateltuna, maalöytövarastoon.


Kivilieriö koostuu kahdesta kuva-aiheesta. Toisessa suoritaan uhria kaatamalla jotain alttarille, toisessa naishahmo aja kahden eläimen vetämää valjakkoa. Ovatko eläimet koiria vai leijonia, siitä eivät kommentoijat olleet yksimielisiä, eivät myöskään siitä kuka valjakkoa ajoi. Oliko se Kybele, Hekate tai kenties jopa Bacchus? Aika monet antiikin jumaluudet ovat ajelleet vaunuilla.

Valitettavasti asiaa on turha enempää selvitellä, sillä mitä ilmeisimmin kyse on hankinta-ajankohtana (1800-luvun loppu) tehdystä väärennöksestä. Kuten Jyrki Lammi huomautti, kiven vaurio myötäilee turhankin sopivasti hahmojen yläosaa niin että ne säilyvät kokonaisina. Eipä työn jälkikään tarkemmin katsottuna järin häävi ole.

Jos ei kyse olekaan antiikin taidehistoriasta, voinemme ajatella kivenkappaleen olevan osa 1800-luvun matkailun kulttuurihistoriaa. Kenties nimettämäksi jäänyt, pelkästään "pietarilaisena kunniaporvarina" pääkirjassa esiintyvä lahjoittaja tarkoittikin vain ostaneensa kiven Colosseumin luota, tietoisena sen pelkästä matkamuistoarvosta.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...