Värien historia (4) Vihreä

Vihreä (Green: The History of a Color) on Michel Pastoureaun värikirjoista kolmas, vuodelta 2014. Liekö sitten väsymystä kirjoittajassa vai lukijassa, mutta tästä ei saanut enää niin paljon irti kuin sarjan edellisistä, ja sitä seuranneesta osasta.

Muiden värien tavoin vihreällekin on vaikea paaluttaa selvää symbolista merkitystä. Toisaalta se on ollut kevään, nuoruuden ja rakkauden väri, toisaalta epäilyttävä epävarman kohtalon ja noituudenkin väri. Sinisen tavoin vihreä koki keskiajalla arvonnousun, mutta sen jälkeen erinäisiä nousuja ja laskuja, osin selittämättömiä. Miksi vihreä on heraldiikassa niin vähän käytetty väri? Vaikuttiko siihen se, että ristretkiaikana vihreä nousi islamin tunnusväriksi vastapainona ristiritarien punaiselle ja valkoiselle? Mikä merkitys myöhemmin oli sillä että vihreäksi värjääminen edellytti myrkyllisiä ainesosia, aina Napoleonin myrkyttänyttä arsenikkitapettia myöten? Hyvä kysymys on myös, miksi vihreää yritettiin saada aikaan vaikeasti (ja vaarallisesti) vihreällä pigmentillä vaikka siihen olisi riittänyt sinisen ja keltaisen sekoittaminen - tähän vaikutti kait ainakin vielä keskiajalla vallinnut sekoittamisen ja sekoittumisen pelko.

Vihreä on koettu myös rauhoittavana värinä, siinä määrin että keskiajan luostareiden munkit lepuuttivat simiään katsomalla smaragdia, jos Pastoureauta on uskominen. 1200-luvulla muuan munkki suositteli vahataulujen vahan väriksi mustan tai valkoisen sijaan vihreää, mikä saattoi olla ensimmäinen kannanotto "näyttöruudun" vaikutukseen katsojan silmiin. Innocentius III puolestaan kohotti vihreän liturgiseksi väriksi 1200-luvun alussa.

Ennen spektrin löytämitä päävärien järjestykseksi ajateltiin vaaleimmasta tummimpaan valkoinen, keltainen, punainen, vihreä, sininen ja musta (sinisen ja musta väliin lisättiin myöhemmin purppura eli violetti). Samat värit ovat säilyneet heraldiikassa, jossa valkoinen tosin ajatellaan hopeaksi ja keltainen kullaksi. Heraldiikassa, samoin kuin vaikkapa legoissa ja muussa lasten lelujen värimaailmassa vihreä on säilyttänyt asemansa, vaikka se tieteellisessä mielessä menetti asemansa jo vuosisatoja sitten pudotessaan väliväriksi, violetin ja oranssin seuraksi.

Nykyään vihreä on toiseksi suosituin lempiväri sinisen jälkeen, ja ympäristönsuojelun, ekologisuuden jne. symbolina suosionsa huipulla. Sen voi sanoa perineeen punaisen aseman aikamme poliittisena värinä.

Kansikuvassa on muuten nuori Jane Fonda vihreitä silmineen. Sellaisia pidettiin keskiajan hovikulttuurissa naisella kaikkein viettelevimpinä.