Torin näkymiä, kuulemma paljon latvialaisissa elokuvissa käytettyjä.
Keltainen uusgoottilainen rakennus oli aikoinaan synagoga, nyt kirjasto. Sen edustallla oli suihkulähde.
Torilla saattoi myös kuvauttaa itsensä latvialaisrunoilijan kanssa.
Kun oli luotu silmäys kaupungin pääkatuun (?)...
lähdettiin oppaan johdolla kohti jokirantaa. Vasemmanpuoleisen ristikkotalon ajoitti muistolaatta 1500-1600-luvuille.
Näkymät olivat pittoreskin kulahtaneita kuten vielä usein Baltian maissa.
Matkan varrella oli Pyhän Katariinan kirkko, alunperin jo vuodelta 1252, mutta epäilemättä monesti uusittu.
Kuldigalla on jonkinlainen maine Latvian Venetsiana vesistöjensä vuoksi.
Kaupungin oikeustalo näytti olevan hyvässä maalissa, toisin kuin suurin osa muusta vanhasta rakennuskannasta.
Kaupungin päänähtävyys löytyi tämän puistokujan varrelta...
ja sehän oli Euroopan levein (ja ehkä myös matalin) vesiputous, 249 m leveä mutta vain parin metrin korkuinen Ventas rumba.
Vieressä ollut tuulisilta oli puolestaan Euroopan pisimpiä kaltaisiaan, ja vuodelta 1874.
Vieressä oli aikoinaan olut myös ritarikunnan linna, josta Goldingenin komtuuri johti hallitsemiaan alueita, apunaan 12 munkkiritaria ja joukko maallikkoveljiä. Jäljellä oli enää muistokivi joka kertoi suurimman tuhon tulleen suuressa Pohjan sodassa...
ja matala maakumpu, johon kuitenkin johti ovi.
Linnakummun vierestä alkoi patsaspuisto veistoksineen.
Kun oli lampsittu takaisin keskustan pittoreskin repsottaville kulmille...
ja hyvästelty ikkunassa päivystävä kissa...
oli aika kääntää taas kurssi kohti rannikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti