Myönnän että mielikuvissani Ventspils oli nuhjuinen neuvostoliittolainen öljysatama. Todellisuus oli värikkäämpi, ja tärkeä satamakaupunki se toki onkin...
ja Ruotsin Nynäshamniin pääsee sieltä 7 tunnissa.
Kaupungin erikoisuus ovat lehmät joita on joka puolelle, mitä mielikuvituksellisimpia.
Ventspils oli matkan sateisin kohde, mutta niin vain sielläkin jalkauduttiin katsomaan kaupunkia.
Kauppatorilla oli havainnollistettu painoja ja muita mittoja.
Vanha raatihuone oli muutettu kirjailija-asuntolaksi.
Raatihuoneentori oli sateen autioittama...
ja hiljaista oli muillakin vanhan keskustan kaduilla.
Jānis Fabriciuss oli tosin puna-armeijan perustajia, mutta latvialainen ja Ventspilsissä syntynyt yhtä kaikki, joten neuvostoaikainen patsas oli saanut jäädä paikoilleen. Miehen sotilasura alkoi latvialaisista kootuissa tarkka-ampujapataljoonissa.
Kierroksen lopuksi käytiin vielä pyörähtämässä rannan dyyneillä, hurjimmat vedessäkin asti.
Satamanpuoleisella rannalla oli vanha kalastusalus johon saattoi kiivetä.
Vielä yksi latvialaistaideteos: ankkurikettingistä tehty tuoli - merenjumalan valtaistuinko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti