Yhdeksän vuotta oli kulunut siitä kun tähyilin Viron Saarenmaan eteläkärjen Sõrve säären niemessä Irben salmen takana häämöttävää Kuurinmaata. Nyt siellä vastarannalla vihdoin oltiin, Kuurinmaan niemen kärjessä, kirjaimellisesti Kolkassa.
Rannalle vievä polku kulki kivisen portin lävitse...
ja ohi latvialaisen merenkulun suurmiehen, Krišjānis Valdemārsin muistomerkin...
tuuliselle niemelle, jonka nokassa olivat paikalla olleen majakan rauniot.
Niemen edessä kohtaavat Riianlahden ja Itämeren aallot, joten vaahtopäitä on kait aina.
Nykyinen majakka on kauempana merellä.
Simpukankuoria oli kuin Atlantin rannalla ikään, tai ainakin melkein.
Kun tänne asti oli tultu, piti näitä syyskuisen koleita näkymiä kuvata koko rahalla.
Pari arvoitukselliseksi jäänyttä muistomerkkiä tai taideteostakin rannalla oli.
Kun oli vielä katsastettu paikalliset kylmän sodan muistot eli neuvostolaivaston viesti- ja tiedusteluaseman rauniot...
kokoonnuttiin yhdistyksen matkojen perinteiselle jaloviinahuikalle.
Bussien parkkipaikalla oli myös pieni näyttely paikan historiasta..
ja matkamuistomyymälä...
sekä kissa.
Oli aika kääntyä paluumatkalle. Aterioimaan pysähdyttiin vielä Kuurinmaallla, Talsissa (saks. Talsen).
Riiassa vietetyn yön jälkeen pysähdyttiin vielä Pärnussa, mutta Viron kesäpääkaupunkia koskevia postauksia löydätte muualta blogista. Kotona Turussa oltiin myöhään illalla, kuten tavallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti