Herttuakunta syntyi saksalaisen (Liivinmaan) ritarikunnan raunioille kun viimeinen maamestari kääntyi luterilaisuuteen ja otti em. herttuan arvon. Jelgavassa sijaitsi herttuan talvipalatsi, itsensä Rastrellin suunnittelema (kuten myös kesäpalatsi Rundalessa). Rakennus toimii Latvian maatalouskorkeakouluna. Alkuperäinen sisustus ei ole jäljellä, mutta herttuoiden haudat kuulemma kyllä.
Jelgavassa ei jalkauduttu joten tässä vain pari kuvaa katunäkymistä.
Matka jatkui Liepajaan (saks. Libau), johon saavuttiin illansuussa.
Aamu alkoi sateisissa merkeissä, mutta poutaantui onneksi kun oli aika jalkautua opastetulle kierrokselle. Nuotit jalkakäytävillä...
johdattivat erilaisille musiikillesille muistomerkeille. Liepajassa kerrotaan pidetyn Neuvostoliiton ensimmäinen rockfestivaali, muuten.
Jääkäripataljoona 27:n esikunnan kerrottiin olleen joko tässä tai taaemmassa harmaassa rakennuksessa, täyttä varmuutta ei oppaallamme tuntunut olevan.
Idyllisempää Liepajaa.
Latviankielinen lause painotti pienten kansojen olemassaoloa, "jos ei Latviaa, ei teitäkään".
Samalla aukiolla oli rytmikkäästi kohoilevia vesisuihkuja...
ja reunalla toinen kasarmeista joihin jääkäreitä täällä Libaussa oli ensimmäisen maailmansodan aikaan majoitettuna.
Nämä olivat kai telineitä joihin lukita pyöränsä?
Synkempää historiaa: synagogasta on jäljellä vain muisto. Liepajan monituhantinen juutalaisväestö surmattiin lähes kokonaan kaupungin pohjoispuolisilla dyyneillä.
Kun oli kurkattu kauppahalliin...
ja katsastettu viereinen tori...
jatkettiin jonkinlaiseen käsityökeskukseen.
Sen vetonaula oli maailman pisin meripihkahelminauha, seinälle ripustettuna.
Paikassa oli mm. kansanpukuja...
ja käsitöitä...
sekä välineitä niiden tekemiseen.
Vielä yksi kohde oli Liepajassa jäljellä, Pyhän kolminaisuuden kirkko...
jossa jääkärit vannoivat sotilasvalansa pian sata vuotta sitten. Asiaa oli kirkossa muistettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti