lauantai 20. heinäkuuta 2019

Irlannin kansallismuseo

Kolmantena matkapäivänä oli vuorossa museokierros. Parlamenttitalon vieressä sijaitseva Irlannin kansallismuseo on nimetty arkeologian osastoksi, vaikka se sisältää myös historiallisen ajan esineistöä. Sisäänpääsy on valtion museoiden tapaan maksuton.


Esihistoriallisen käytävähaudan ennallistus.


Suurin koskaan näkemäni yhdestä puusta veistetty kanootti eli ruuhi, pituutta yli 15 metriä ja ajoitettu 2500 eKr. paikkeille.


Irlannista on Tanskan ja muutaman muun Euroopan tavoin löydetty ns. suoruumiita. Tässä yksi, Clonycavanin mieheksi kutsuttu vainaja. Hänet surmattiin joskus vuosien 400-200 eKr. välillä...


ja kasvoista on tehty ennallistuskin.


Vaikka onhan suossa säilynyt voitakin. Keskellä kohtalaisen kokoinen voimötikkä.


Kauniit jadekirveet ne vasta vanhoja olivatkin, mahdollisesti jo 4000 vuoden takaa. Niiden materiaalina käytetty jade on peräisin Italian Alpeilta.


Kultaa tuntuu Irlannin menneisyydessä riittäneen, siitä tehdyille esineille oli oma näyttelynsäkin.




Pronssikautta.


Dowrisin löydön "käsikranaatit" olivatkin kelloja tai kulkusia, crotals.


Kaikkein hienoimmat jutut oli koottu aarrekammioksi nimettyyn huoneeseen.


Siellä siis löytyvät kuuluisat Taran solki (Taran kukkula antoi nimensä Tuulen viemän plantaasille)...


Ardaghin kalkki...


ja Congin risti.


Hopeaa koruina ja harkkoina.



Kiiltävämpiä hopeaharkkoja. Vuotaa muistuttava malli toi mieleen Tukholmassa nähdyn muinaisen Kyproksen kupariharkon.


Kultainen vene.


Restauroitu kopio P. Manchanin relikvaariosta (shrine).


Dublinian jälkeen ei viikinkiaika jaksanut kauheasti kiinnostaa.


Miekathan ovat joka tapauksessa samanlaisia kuin Suomessa.


Viikinkien Dublinia. Samanlaiselta lienevät muutkin viikinkien kaupungit näyttäneet.


Kaupunkitalo avattuna, kaiketi ns. pitkäntalon urbaaniversio.


Clontarfin taistelun (1014) erikoisnäyttely oli ollut esillä ilmeisesti jo viisi vuotta. Siihen oli lainattu esineitä perusnäyttelystä, ja hankittu mm. ennallistus Gokstadin venehautauksen pienemmästä ja vähemmän tunnetusta vesikulkuneuvosta, kalastusaluksesta (faering)


Orjan kallo? Kallo ja kahleet tosin eri paikoista.


Kävi myös ilmi että taistelu ja sen voittanut Irlannin ylikuningas Brian Boru on inspiroinut erinäisen määrän kirjallisuutta ja sarjakuvia.


Keskiajan osuus oli ahdettu niin pieniin tilohin ettei edes kunnon kuvakulmia saanut.


Tässä kuitenkin tappo- ja hevosvehkeitä. Rinkulaponnet miekoissa olivat kuulemma irlantilainen erikoisuus 1500-luvulla.




Ja sitten oli tietysti keskiaikaista keramiikkaa...


ja nahkaa. Korkeimmat näkemäni patinukset muuten.


Kotoisten aiheiden lisäksi oli vielä Kyprosta (kuten Tukholmassa)...


ja muinaista Egyptiä (kuten kaikissa Euroopan kansallismuseoissa - myös Helsinkiin pitäisi saada, jos tässä jonkin toiveen saa tulevan uudisrakennuksen suhteen esittää).


Pienen vaihtuvan näyttelyn aiheena oli Roger Casement, jonka britit teloittivat pääisäiskapinaan osallistumisesta 1916 (näyttely oli siis ollut esillä jo pari vuotta?).


Sitä ennen hän oli ehtinyt osallistua Kongon siirtomaahallinnon raakuuksien paljastamiseen, ja ehtinyt koota kokoelman afrikkalaista ja eteläamerikkalaista etnografista esineistöä, jota näyttelyssä oli esillä.



Lopuksi vielä yleisnäkymä. Keskellä alhaalla tuo mainittu kultanäyttely..

.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...