Talo on vanha pankki, ja sen suuri keskisali esittelee Kyproksen monilta tahoilta vaikutteita saanutta mutta omintakeista kulttuuria.
Kyproksella on tullut itsekin poikettua, myös tuolla näyttelyssäkin mainitulla Afroditen syntymärannalla.
Kokoelmat ovat pääosin ruotsalaisen arkeologisen retkikunnan 1927-31 kaivamia.
Ja kyllä niitä olikin. Valtava määrä savifiguureja oli vielä keksitty kaksinkertaistaa peilillä.
Kyproksen rikkaus oli kupari josta saari sai nimensäkin. Sitä vietiin ulkomaille vuodan muotoisina harkkoina.
Erityisen hieno on muinaisen Egyptin osuus. Siitä on tehty selkeästi kierrettävä reitti.
Tuttuja nimiä vuoden 2012 matkalta.
Esillä oli esineistöä Niilinlaakson varhaisimmankin asutuksen ajoilta, hiekkaan sijoitettuna.
Egyptin eläinhahmoisia jumalia.
Hautojen valeovia jotka pitivät elävien ja kuolleiden maailmat erillään.
Näprättävää ei kauheasti ollut, mutta oman nimensä saattoi hieroglyfeistä sommitella.
Silloinen vilja kasvoi huomattavasti nykylajeja korkeammaksi.
Näyttelyn pääsali...
jossa saattoi taas ihmetellä miten hyvin kaikki orgaaninen materiaali Egyptin maaperässä onkaan säilynyt.
Kuolleille kelpasivat ruoaksi puusta ja kivestä tehdyt jäljitelmätkin.
Monenlaisia pelejä tykkäivät egyptiläisetkin pelata...
ja soittimia soitella ja lystiä pitää.
Mutta tuonpuoleinenhan se tietysti tärkeintä oli. Alakerrassa oli egyptiläisille haudoille omistettu osio.
Takaisin ylös jossa oli lyhyt osio Egyptin myöhemmille kulttuureille, koptilaisuudelle ja islamille.
Egyptologiakin sai esittelynsä. Ilmeisesti Tukholman kokoelman synnyssä oli osansa R.G. Gayer-Andersonilla, jonka mukaan nimensä saaneesta British Museumin kissaveistoksesta jo olikin aiemmin puhetta. Gayer-Anderson tykkäsi myös ottaa kipsivaloksia päivällisvieraistaan. Tässä hänen omat kasvonsa pronssiin valettuina.
Museossa on myös kultaesineille omistettu kammio...
sekä kreikkalais-roomalaisen antiikin kokoelma, jonka näemmä melko lailla sivuutin mitä kuvaamiseen tulee. Keramiikan osalta kokoelma jatkui yläkerran kahvila-ravintolan käytävillä, jossa siis saattoi nauttia kahvinsa ja paakelsinsa todellisen esinerunsauden keskellä.
Välimerenmuseon tietokanta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti