tiistai 27. maaliskuuta 2018

Antiikki & Design 168 (3/2018)

Itselleni lehden mieleenpainuvin juttu oli Anna Kortelaisen kolumni, jossa hän muistelee vierailuaan nyttemmin suljetussa Pariisin köyhäinhuollon ja sairaaloiden museossa. Siellä vaikutuksen olivat tehneet äitien löytölapsiksi luovuttamiensa jäkeläistensä mukaan panemat murretut medaljonginpuolikkaat joiden toisella puoliskolla nämä toivoivat aikoinaan todistavansa lasten olevan heidän tullessaan näitä noutamaan - mutta tuliko kukaan?

Timo Sarpanevasta on pitkä juttu, hänen tuotannostaanhan avautui viime viikolla näyttely Designmuseossa. Tässä yhteydessä sopinee kehaista että kotonamme on koko sarja Festivoja aina 8-solmuiseen saakka - Festivostahan oiti alunperin tulla viinilasisarja ennen kuin ne muuttuivat kynttilänjaloiksi. Totta puhuen 8 kynttilänjalkaa on niin suuri setti että rakennamme niistä jouluisin neljän setin joulupöytään: parittomina vuosina ne joissa pariton määrä solmuja, parillisina parilliset.

Raija Rauanheimo-Kojosen usein naisia kuvaavat korut ovat ilmeisesti olleet tutumpia kuin niiden tekijä, aiheesta lisää täällä.

Aina vain löytyy vuosikymmeniä esineiden parissa marinoituneelle kokoelmatutkijoille uusia ulottuvuuksia. Nyt sellainen oli Arabian ja Rörstrandin käyttämä värikäs kuparipainokoristelu nimeltään Sing Fo, jota keräilevä pariskunta lehdessä esitellään. Harvinaiseksi jäänyt koristeaihen sai ilmeisesti vaikutteita japanilaisesta Imari-posliinista.

Varsinais-Suomessa ei tässä numerossa käydä, mutta Satakunnassa sentään, Porin restauroidussa kaupunginteatterissa. Juttuvinkiksi annakin tääs seuraavalle Porin matkalle satakunnan museon uudistuneen perusnäyttelyn.


Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...