Täälläkin näyttely alkoi selityksiä vailla olevalla karkkiseinällä.
Varsinainen näyttely alkoi tanssin osuudella. Tanssia sai itse (liike heijastui seinälle)...
tai katsoa muiden tanssia, seinänkokoisena sekin.
Kosketusnäytöltä sai laatikoissa olevien kenkien omistajat tanssimaan laatikoiden seassa olevilla videoruuduilla.
Vasemmalla aurinkokuninkaan tanssipuvun rekonstruktio, oikealla kaiketi tutu.
Oopperaa ja teatteria.
Näyttelijät kertovat.
Katukiviin (?) heijastettu video.
Arkistomatskua vitriinissä ja sen alla olevissa vetolaatikoissa.
Roolipukuja puettaviksi.
Ja tämä se vasta veikeä keksintö oli: maskeerauspöydän peili loihti sen ääreen istuvan kasvoille aina erilaisen maskin.
Musiikin ja soitinten historiaa. Keskelle theremin, bakteerikammoisellekin sopiva härpäke, sitähän voi soittaa koskematta mihinkään! Useimmille soittimen vonkuna on tuttu Midsomerin murhien tunnusmusiikkina.
Äänimetsän puista sai koskettamalla/vetämällä aikaiseksi jonkinlaisen äänimaailman, itselleni ei oikein kolahtanut. Puut tässä peilien monikertaistamana, oikeasti niitä on viisi.
Työpajassa sai mitäpä muuta kuin soitella, ainakin paukuttamalla rumpuja.
Lisää soittimia vitriineissä. Niiden edessä oli pöytiä...
jolle asianmukaisen monikulmion asettamalla sai kuulla ao. soittimen äänen ja lukea lisätietoa sen historiasta.
Kristina från Duvemåla -musikaalin puvustusta.
Tässä sai piirustella paperille omat musiikkikokemuksensa ja -muistonsa.
Alakertaan palattua oli jäljellä vielä nukketeatterille omistettu osio.
Museon kaikki näyttelykokonaisuuudet eivät vielä ole valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti