Näyttely alkaa alakeran luurankokoelmalla, niitä on kaikenkokoisilta eläimiltä.
Yksisarvisen sarvikin siellä oli!
Mammutit taitavat olla aika pakollinen numero ja komeita otuksia ne ovatkin.
Mammutin luista rakensi muinaisväki majojakin.
Sukupuuttoon kuollut hassunnäköinen otus.
Eivätpä kirmaa enää lumihangessa luolaleijonatkaan.
Dramatiikkaa talvimaisemassa.
Savannin päivä...
...ja yö.
Savannilta Suomeen: von Wright!
Lintuosiossa saattoi rengastaa itsensä.
Ja taas syödään.
Luonnonhistoria käsittää geologiankin. Näin hienoja kiviä löytyy Suomestakin.
Tällainen kivettynyt hiekkarannan pala tuotiin kerran meidänkin museoon näytille.
Suurta salia hallitsee dinosauruskaksikko. Katossa lentelee pienempiä hirmuliskoja.
Hui hai!
Myös itse rakennuksen historiaa on näyttelyssä muistettu, alkaen lyhyeksi jääneestä kaudesta venäjänkielisenä kimnaasina...
...eikä kausi itsenäisen Suomen ensimmäisensä kadettikouluna ollut pitkä sekään.
Luonnontieteellisenä museona tämä uusbarokkiarkkitehtuuria edustava talo on ollut jo lähes vuosisadan.
Ylimmässä kerroksessa oli myös luonnontieteellisten kurioisteettien klassikko, kaksipäinen vasikka.
Arkkihumanistille luonnontieteellisissä museoissa on aina vaikka mitä uutta opittavaa, eri asia pysyykö se kauankaan muistissa, yleensä ei. Se jäi kuitenkin mieleen että maapallo on aikoinaan ollut yhteen aikaan lähes kokokaan jään peitossa, toiseen aikaan liki samaan tapaan tuhkan peitossa. Antaa jonkinlaista perspektiiviä ihmisen historian lyhyyteen lajina, saati niihin muutamaan tuhanteen vuoteen, jolta meillä kirjoitettua historiaa vaiheistamme on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti