Pyöreässä tornissa olisi pyörinyt video linnan vaiheista, mutta skippasimme sen ja menimme suoraan sisään katsomaan itse linnaa, tai palatsihan tuo ennemminkin oli. Asuinkerroksiin koukattiin alhaalta keskiaikaisten osien läpi. Tässä holvi, jonka pinnassa painaumina jälkiä koripunosrakenteesta jota oli käytetty tukena muurattaessa.
Vetäytymishuoneessa oli jäänteitä käsinmaalatusta kiinalaisesta tapetista. Naisväki vetäytyi aterioiden jälkeen huoneeseen, kun miesväki jäi sikareiden ja väkijuomien pariin puhumaan miesten juttuja.
Ruokasali.
Eteishalli. Suuren painonsa vuoksi marmoripöytää ei myyty vuoden 1935 huutokaupassa.
Suurta portaikkoa ylös...
pohjoistornin tapettihuoneeseen. 1600-luvun alun brysselintapettien aiheena on Publius Decius Mus.
Kirjasto 1800-luvun lopun tyyliin.
Takan lämmössä lienee ollut mukava paneutua hyvään kirjallisuuteen.
Salin sisustus noudatteli melko lailla kirjaston tyyliä seinän keltaista väriä myöten.
Suvun taidekokoelma oli saanut osakseen kokonaisen 1800-luvulla rakennetun siiven kattoikkunoineen.
Katon maalauskoristelu 1860-luvulla ei saanut aikalaisilta kiitosta. Lattiatasolta sitä oli varsin vaikea edes nähdä.
Maurilaista portaikkoa oli nimensä mukaisesti inspiroinut islamilainen arkkitehtuuri.
Yläkerrasta löytyi vielä kiinalainen makuuhuone...
sininen makuuhuone...
ja mitä ilmeisimmin lastenhuone.
Vesiklosetti vuodelta 1904. Linnassa on sellaisia ollut kuitenkin jo 1800-luvun puolivälistä saakka.
Vilkaisu ikkunasta muistutti että linnan on toiminut museona jo puolen vuosisataa. 6. Ormonden markiisi Arthur Butler myi linnan (ja sen huomattavat kiinteistökulut) Kilkennyn kaupungille 50 £ summasta 1967. Nykyään linna kuuluu Irlannin valtiolle.
Etupuolen puistoa.
Kilkennyn linna ja kaupunki on nähnyt erinäisiä taisteluita ja piirityksiä, toimipa se erään kapinan aikana kapinallisten pääkaupunkinakin. Viimeksi linnan kulmilla taisteltiin Irlannin sisällissodassa 1922.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti