Dublinia

Christ Churchin katedraalin vieressä, "huokausten sillan" kadun yli yhdistämänä on aikoinaan kirkollisiin kokoontumisiin käytetty rakennus (Synod hall), jossa nykyisin toimii viikinki- ja keskiaikaa esittelevä museo nimeltä Dublinia. Monine vahahahmoineen se toi mieleen Yorkin ja Reykjavikin vastaavat viikinkinäyttelyt. Viikinkien kerrotaan perustaneen Dublinin vuonna 841.

Katsaus viikinkien muinaisuskoon..

Kysymyksiin sai kilpeä liikuttamalla vastauksen.

Viikinkisoturin merimieskirstu. Näyttelyssä ei ollut ainuttakaan alkuperäistä esinettä, ne ovat kansallismuseossa. Hienoja ennallistuksia oli senkin edestä.

Puhuva pää.

Varsin matala hautaus, ehkä päälle luodaan kumpu?

Viikinkien kaupankäyntiä...

jossa orjat olivat merkittävä artikkeli.

Kauppaa tehtiin myös meripihkalla ja suolalla.

Rahaa alettiin lyödä vuonna 997, siis samoihin aikoihin kuin Sigtunassa.

Viikinkikaupungin kuja.

Miksihän näissä aina ennallistetaan käymälä?

Viikinkien Dublinia rajasivat Liffeyjoki ja sen sittemmin kadonnut sivujoki.

Brian Borun voittoa viikingeistä Clontarfin taistelussa 1014 muistettiin täälläkin.

Viikinkiaika päättyi ehkä Clontarfiin, mutta keskiaika alkoi varsinaisesti vasta normanni/englantilaisvalloituksen myötä? Niin saattoi päätellä valloitusta johtanutta Strongbowta esittäneestä veistoksesta.

Kaupunki - se on käsityötä, kauppaa ja merenkulkua.

Keskiajan Dublin ympäristöineen. Paaluvarustus oli korvautunut kivisillä muureilla, jäljellä niistä on vain lyhyt pätkä eräässä kadunkulmassa.

Musta surma niitti satoaan täälläkin.

Rikos ja rangaistus.

 Markkinakojuja.

Leinsterin iiriläiskuninkaalla näyttää olleen komea koira.

1500-luvulla Thomas Fitzgerald johti yhtä monista Irlannin historiaa ravistelleista  kapinoista.

Henrik VIII:ta vastaan suuntautunut kapina kukistettiin, ja kuninkaan toimeenpanema reformaatio merkitsi samalla keskiajan päättymistä Irlannissa. Irlanti myös julistettiin kuningaskunnaksi 1541.

Iirinkielinen väestö, samoin kuin keskiajalla tulleiden englantilaisvalloittajien jälkeläiset (Old English), pysyi kuitenkin katolisena. Protestantteja, sekä Englannin anglikaaneja että skotlannin presbyteerejä, muutti maahan reformaation jälkeen, varsinkin 1600-luvulla.