keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Sigtuna

Sigtunaan saapuessamme sen Raatihuoneentorin oli vallannut lasten juoksukilpailutapahtuma. Raatihuone oli jäänyt esiintymislavan taakse.


Komea ovi siinä oli.


Raatihuoneen vieressä oli muistomerkki hieman vanhemmalle Ruotsiin suuntauneelle pakolaisaallolle. 2007 virolaiset kiittivät saamastaan mahdollisuudesta suorittaa ylioppilastutkinto 60 vuotta aikaisemmin Sigtunassa 1947.


Lounas syötiin Elsa Beskowin hengessä Setä Sinisen ravintolassa. Setä kuului samaan sarjaan "värillisiä" tätejä joita oli tavattu samana aamuna Skoklosterin linnassa.


Sen jälkeen pujoteltiin oppaan johdolla pitkin ihmisiä kuhisevaa pääkatua, Storagatania. Tämä 1700-luvun rakennus oli saanut nimensä Drakegården omistajansa Knut Drake af Hagelsrumin mukaan.


Lohikäärme oli tosin vasta 1947-62 toimineen majatalon ajoilta.


Beskowilta oli saanut nimensä myös kaupungin vanhimmassa puurakennuksessa toimivan kahvila Täti Ruskea.


Kadun päässä odotti Sigtunan museo.


Museo esittelee arkeologisia löyöjä tästä Ruotsin vanhimmasta edelleen asutusta kaupungista, joka kerrotaan perustetun jo v. 970.



Esillä oli siis kaikenlaista pikkusälää. Lusikka toi heti mieleen Tursiannotkosta löydetyn.





Rahapajan pienoismalli. Vakaumukselliset numismaatikot tietänevätkin sen, että täällä lyötiin Ruotsin ensimmäiset rahat.


Suurempaa esineistöä edustivat riimukivet, joita Sigtunan alueelta on melkoinen keskittymä.


Museosta palailtiin bussille muiden muinaismuistojen kautta. Kirkkoja on Sigtunassa ollut paljon, museonkin pihapiiriissä yksi josta ei maan päälle enää jälkiä ole. Paljon ei ollut jäljellä Pyhän Laurentiuksen kirkostakaan.


Kirkon vieressä oli Anundin itselleen hakkauttama riimukivi. Kristittynä Anund oli antanut laittaa sen yläosaan myös ristin.


Pyhän Olavin kirkon rauniot olivat kunnostettavina.


Ehjänä oli kitenkin säilynyt dominikaaniluostariin aikoinaan kuulunut Pyhän Marian kirkko. Juuri Sigtunan luostarin annaaleihin merkittiin aikoinaan dominikaanikonventin saapuminen Suomeen 1249.











Kyltti ulkona hahmotteli luostarialueen jäänteitä. Tiilet oli täälläkin viety Kustaa Vaasan rakennushankkeisiin.


Seuraavassa kohteessa jätettiin jo keskiaika taakse ja siirryttiin 1700-luvun valistusajalle.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...