Lähtöjä - departures.
Mukaansa sai luppukassalta passin jota leimata joka kohteessa.
Jos Irlannista johonkin lähtee, on mentävä merten yli. eri aikakausien laivoista oli tehty todellinen taideteos.
Miksi sitten lähdettiin? Usein syynä oli sorto ja syrjintä.
Myös sodat aiheittivat pakolaisuutta.
Sotiin irlantilaiset joutuivat maasta lähdettyäänkin, Amerikan sisällissotaankin molemmille puolille.
Suurelta osin näyttely kertoo kuitenkin siirtolaisten pärjäämisestä, vaikkapa urheilun...
tieteen...
tai politiikan alalla. Irlantilaisia esi-isiä on lukuisilla USA:n presidenteillä, mukaan lukien Barack Obama.
Vaan eihän kaikista mallikansalaisiksi ollut, koko joukon kuuluisia rikollisiakin on vihreä saari eri puolille maailmaa toimittanut.
Musiikin ja tanssin alallakin Irlannilla on ollut annettavaa muulle maailmalle. (Ja kas, Riverdance-villityksen alusta on jo 25 vuotta).
Ja sitten se irlantilainen kirjallisuus...
Menemällä hyllyn ääreen...
ja vetämällä valaistua opusta sai kuulla otteen ko. klassikosta.
Passinsa avulla sa i lopuksi lähettää digitaalisen matkamuistopostikortin.
Teema jatkui museon ulkopuolelllakin. Irlannin historian käännekohta oli 1800-luvun puolivälin suuri nälänhätä, johon kuoli miljoona irlanitilaista ja miljoona joutui lähtemään siirtolaiseksi. Sille omistettu muistomerkki on rantalaiturilla.
Liffeyjoen rannassa on myös Jeanie Johnston, kopio Amerikkaan siirtolaisia vieneistä laivoista, joita niissä vallitsevien olosuhteitten vuoksi kutsuttiin nimellä ruumisarkkulaivat (coffin ships). Alkuperäinen Jeanie Johnston oli kuitenkin niistä onnekkaimpia, ainutkaan merimies tai matkustaja ei sen matkoilla menehtynyt.
Kyytiä Amerikkaan odottavilla teetettiin Irlannin länsirannikolla aikansa kuntouttavan työtoiminnan nimissä pitkiä kiviaitoja. Näimme niitä retkellä ko. rannikolle, ja enimmäkseen ne olivat suoraan rannalta kukkuloille johtavia, täydellisen järjettömiä rakenteita, mutta eipähän ollut hallituksen jakama soppa-annos ainakaan vastikkeetonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti