Valkiasvuori

Koska somelinkkiin tulee aina ensimmäinen kuva, niin laitetaan alkuun itse kohde...

ja aloitetaan sen jälkeen alusta. Aamun retkikohde oli verrattain lähellä kotiamme sijaitseva Valkiasvuori.

 

Lähes joka puolelta asutuksen ympäröimään metsään vie polkuja muutamasta kohden, mm. Punomontieltä.

Heti alkuun vasemmalla oli rotko, joka näytti toimivan puutarhajätteen sijoituspaikkana.

Ilmeiseti monttu oli paikallisen kivenlouhinnan tulos. Liekö näitä talojen peruskivien louhintakohteita koskaan inventoitu, aika paljon niitä Turussakin varmaan on.

Metsä oli lähinnä perusmännikköä mustikoineen.

Toinenkin louhos?

Polkuja risteli alueella useampikin, mutta kumma kyllä ketään ei tullut vastaan. Metsää ympäröivä rakennuskanta koostuu vanhemmista omakotitaloista, joiden rakennusaikaan täällä on varmasti riittänyt leikeissään kirmailevia lapsilaumoja.

Seasonal lake, nyt kuivana.

Positiivista kyllä, aika vähän oli mitään roskaa, yksi pellinkappale vain.

 Aikansa kun kiipesi, niin alkoi määränpääkin näkyä.

Huipulta avautui näkymä etelään päin. Vasemmalla Taskulantien ja Mullintien kerrostaloja. Tuomiokirkon ja Mikaelkirkon tornitkin pilkistivät kun oikeaan suuntaan osasi katsoa.

Jos ei tämä nyt ihan Kolille vedä vertoja...

niin 50 metrin korkeus merenpinnasta on kuitenkin sama kuin mm. keskustan korkeimman mäen eli vartiovuoren korkeus.

 

Alas palatessa valittiin toinen reitti...

 jonka varrelta löytyi muinainen nukkuva kivijumaluus.

Polku vei lopulta Valkiasvuorenkadulle. 

Pikaisella nettitutkimuksella vaikuttaa siltä, ettei Valkiasvuori ole kuuluisa mistään. Yhtäkään muinaismuistoa ei esim. Kyppi tiennyt, niin lähellä Vähäjoen vanhaa kulttuurimaisemaa kuin ollaankin. Mutta jotta jotain historiallista perspektiiviä tulisi, niin tähän loppuun vielä Turun karttapalvelun ilmakuvat vuosilta 1939, jolloin Valkiasvuorta ympäröivät vielä pellot lähes joka puolelta... 

ja vuodelta 1958, jolloin nykyinen asutus jo sitä ympäröi.

.