perjantai 26. huhtikuuta 2013

TKHM:n vuosijulkaisu (1) 1937

Ensimmäinen Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisu ilmestyi vuonna 1937. Lehdykkä oli 37 sivun laajuinen ja sisälsi vain yhden artikkelin, Irja Sahlbergin Turun kellosepät hallioikeuden aikana, jonka jatkona oli listaus Turun kelloseppämestareista vuosina 1746-1860. Näitä Sahlberg oli löytänyt 25, jokaisesta on myös hieman elämäkertatietoja.

Kirjoituksen kuvituksena on muutamia mainittujen mestareiden kelloja, mm. piispa Tengströmille kuulunut ja Turun palosta pelastunut seinäkello. Museot Onlineen ovat päätyneet Porthanin omistama taskukello sekä Henrik Lampénin valmistama pöytäkello.

Vuoden 1936 toimintakertomus kirjaa museolautakunnan jäsenet ja museon henkilökunnan. Esilinnan näyttelytiloja on uudistettu: Koska kokemus oli osoittanut, että puvut päivänvalosta ennen pitkää pilaantuvat, peitettiin pukuhuoneen ikkunat ja lisäksi maalattiin seinät ja katto tummanvärisiksi. Mitä apua jälkimmäisestä toimenpiteestä oli, en osaa sanoa. Vaihtuvina näyttelyinä on esitelty mm. puuastioiden tekoa, siitä on pari kuvaakin. Kokoelmat ovat vuoden aikana kasvaneet 650 numerolla, ollen kokonaisluku vuoden lopulla 13966. Lahjoittajat ja jossain määrin lahjoitusten sisältöäkin on lueteltu.

Merkkitapauksina on mainittu Ruotsin kuninkaan Kustaa V:n vierailu Turun linnassa yhdessä presidentti Svinhufvudin kanssa. Myös Norjan kruununprinssipari saatiin vieraiksi.

Elokuun 19. päivänä klo 13 ja 14 välillä tapahtui ikävämpää: Johan Lindbladin vuonna 1834 valmistama pieni tinalautanen numerolla 1545 varastettiin huoneesta 53J! Varkaudesta ilmoitettiin samana päivänä poliisiviranomaisille, mutta tapaus on edelleen selvittämättä - tässä tinakokoelman erikoiskortin kuvaus:



Turun linnassa kävi vuonna 1936 kaikkiaan 48975 henkilöä. Kuka heistä vei tinalautasen ja missä se on nyt, jos jäljellä onkaan?

Hyllyssäni olevan vuosijulkaisun on aikoinaan omistanut Aarne Äyräpää, jonka nimi löytyy nimiölehdeltä. Mukana on jopa lappu jossa lukee Turun kaupungin historiallliselta museolta. Elämäkertatietojen mukaan Äyräpää oli kirjan saadessaan Kansallismuseon esihistoriallisen osaston johtajana.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...