keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Maailman ensimmäinen panssaritaistelu

Tasan 95 vuotta sitten käytiin ranskalaisen Villers-Bretonneuxin kylän luona ensimmäinen panssarivaunujen välinen taistelu. Yksittäinen saksalainen A7V kohtasi kolme brittien Mark IV -vaunua, joista kaksi oli aseistettu pelkin konekiväärein (female) ja vain yksi tykein (male). Konekiväärivaunut joutuivat vaurioituneina vetäytymään, mutta tykillinen nelosmalli moukaroi saksalaisvastustajansa niin, että miehistö joutui sen hetkeksi hylkäämään (myöhemmin he palasivat takaisin ja ajoivat omille linjoilleen). Myöhemmin päivällä myös brittien kevyemmät Whippet-vaunut kahakoivat myös vihollisen kanssa.

Kuten tunnettua, tämä oli ensimmäinen sota, jossa panssarivaunuja käytettiin, itse asiassa ne kehitettiin vasta sodan aikana. Nin tunnettuja kuin saksalaiset panssariaselajistaan toisessa maailmansodassa ovatkin, tässä sodassa he olivat sen suhteen jälkijunassa - kaikkiaan heillä oli omia vaunuja vain parikymmentä, suurin osa oli saalisvaunuja (Beutepanzer) briteiltä. Itse asiassa sodassa käytiin vain kaksi panssaritaistelua, jälkimmäisessä (8. lokakuuta) vastakkain olivat molemmin puolin brittivaunut.

Kuvaavaa on sekin, että saksalaisilta jäi taistelussa kentälle kaksi vaunua. Molemmat juuttuivat taistelujen myllertämään maastoon. Toisen niistä veivät australialaiset mukanaan voitonmerkiksi, ja se onkin ainoa säilynyt A7V, nimeltään Mephisto, ja esillä Queenslandin museossa Brisbanessa.

Ospreyn Duel-sarjan kirjasen Mark IV vs A7V - Villers-Bretoneux 1918 on kirjoittanut David R. Higgins.

1 kommentti:

metsis kirjoitti...

Sodan juututtua juoksuhautoihin alkoi kuumeinen kilpavarustelu ihmeaseen keksimiseksi ja pattitilanteen laukaisemiseksi. Panssarivaunut olivat yksi näistä keksinnöistä, mutta kehittämisen salassapito johti siihen, ettei juuri kenelläkään olluksi aluksi mitään käsitystä, mihin ne pystyvät ja miten niitä käytetään. Esimerkiksi britit juuttuivat pitkäksi aikaa käsitykseen erillisestä jalkaväen tukivaunusta eli vahvasti panssaroidusta vaunusta, joka antaisi jalkaväelle tulitukea esim. bunkkereiden tuhoamiseksi. Hitaana tällainen vaunu soveltui ensimmäisen maailmansodan taistelukentille, mutta toisen maailmansodan nopeampaan tempoon se oli kuolemanloukku.

Toinen sittemmin erittäin huonoksi ideaksi osoittautuva ratkaisu oli sijoittaa vaunuun monta tykkiä: lukuisten mekaanisten ongelmien lisäksi nämä haittasivat toisiaan ja tekivät vaunun johtamisesta hankalaa. Jostain syystä fantasiapeleissä esiintyy monitykkisiä vaunuja (esim. Pelien maailmoissa -näyttelyssä oli esillä tällaisia), vaikka kokemus on osoittanut, että yksi pyörivä torni, jossa on yksi tykki, on mekaanisesti luotettavin ja taktisesti paras.

Usean tykin asentaminen on sinänsä ymmärrettävä, koska useimpien maiden kohdalla laivasto oli ainoa aselaji, jolla oli kokemusta teräksen käsittelystä. Laivoihinhan voidaan kasata useita tykkejä, koska vesi kannattaa rakennetta. Maalla ison massan liikuttamiseen tarvitaan voimakkaita moottoreita ja hyvää voimansiirtotekniikkaa – kumpiakaan ei ollut olemassa ensimmäisten vaunujen aikaan. Saksalaisten A7V tuli surullisen kuuluisaksi juuri voimansiirron pettämisestä: vaunu vaati käsittämättömän ison miehistön, joka hämärässä, pakokaasujen ja moottorin metelin täyttämässä peltilaatikossa väänsi käsivoimin vaihteita.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...