Syksyllä 2011 Berliinin Pergamon-museon erikoisnäyttelynä oli Ein Schatz aus Kairo. "Aarre Kairosta" oli tämä 900- ja 1000-lukujen vaihteesta peräisin oleva vuorikristallikannu:
Esineen arvo on huikea, se hankittiin Edmund de Ungerin kokoelmiin Lontoosta vuonna 2008 kerrassaan 3 miljoonalla punnalla, ja on nyt lainassa Ungerin suvulta Pergamon-museossa.
Kiehtova on myös tarina tämän ja muiden vastaavasta materiaalista valmistettujen esineiden takana. "Vuorikristalli" on itse asiassa mineraalia nimeltä kvartsi sen puhtaimmassa eli kirkkaassa ja läpinäkyvässä muodossa. Sen työstäminen on hidasta ja kallista, mutta fatimidien Egyptissä (969-1171) siitä tuli suurta muotia, johon vain kalifilla ja hänen lähipiirillään oli varaa. Vuonna 1068 kalifin aarrekammio ryöstettiin sotilaskapinan melskeissä ja sinne kertyneet vuorikristalliesineet hajaantuivat ympäri Lähi-itää.
Juuri parahiksi Palestiinaan saapuneet ristiretkeläiset mieltyivät myös tähän kovaan ja läpikuultavaan materiaaliin ja toivat siitä tehtyjä esineitä mukanaan Eurooppaan, useimmiten pyhäinjäännösten säilytysastioina eli relikvaarioina. Tätä tarkoitusta varten niitä koristeltiin usein jalometalliheloin. Tämäkin kannu on saanut kulta- ja emalikoristelun, tosin vasta vuonna 1854 ranskalaisen kultasepän Jean-Valentin Morelin (1794-1860) toimesta.
Kvartsi on materiaalina säilyttänyt myyttisen hohteensa nykypäiviin saakka. 1800-luvulla valmistetut "kristallikallot" on populaarikulttuurissa kaluttu mystiikan lähteenä moneen kertaan ja kun googlaa sanalla "vuorikristalli", on tuloksena aimo annos huuhaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti