Perjantaiesineen sijasta perjantaikartta, museon opetustaulukokoelmasta löytynyt pahville liimattu asemakaava, jossa Turun keskustan länsiosa ja sataman alue näyttävät aivan joltain muulta kuin ne todellisuudessa näyttävät. Mistä on kyse?
Insinööri Gustaf Wiese visioi ensimmäisen maailmansodan aikana Turulle suuren roolin idän ja lännen välisen kaupan kauttakulkusatamana. Sodan jälkeen edessä olisi "ennen kuulumattoman suuri tavaranvaihto", tonniston kasvu ja Suomen merenkulun keskittyminen yhteen tai kahteen satamaan, joista toiseksi Turun olisi ehdottomasti päästävä. Asiaa ajamaan perustettiin Turun Transito-Satama Oy, johon tuli mukaan joukko Turun merkittävimpiä liikemiehiä (Dahlströmit, Rettig jne.) ja joka hankki omistukseensa ns. Pansion alueen.
Vuonna 1919 kuvaan astuu Bertel Jung (1872-1946), jonka em. yhtiö (myös Pansio-yhtiönä tunnettu) yhdessä kaupungin kanssa palkkasi palvelukseensa kolmeksi vuodeksi. Vuonna 1922 hänet palkattiin kolmivuotiskaudeksi Turun kaupungin päätoimiseksi asemakaava-arkkitehdiksi. Jung laati vuonna 1921 Suur-Turun asemakaavan uusimpien kansainvälisten virtausten mukaan. Kaupungin painopiste oli muuttanut koko ajan länteenpäin ja tämän pohjalta uusi keskusta, "city", sijoitettiin huomattavasti laajennetun sataman yhteyteen. Kartassa uudelleen kaavoitettu alue on merkitty keltaisella. Silloista rantaviivaa sataman alueella kuvaa tummanvihreä viiva. Varsinainen transitosatama olisi tässä suunnitelmassa sijoittunut Raisionlahdelle, nykyisten laivastoaseman ja Pernon telakan alueelle.
Iso-Heikkilään kuvan yläosassa, stadionin alapuolella, on vaaleanpunaisella merkitty Turun yliopiston alue. Sen ja Turun linnan väliin on vedetty leveä puistokatu, jonka varrelle oli ajateltu 8-kerroksisia ja siihen nähden poikittain kulkevalle valtakadulle 10-kerroksisia rakennuksia. Sivummalla olevien tonttien rakennuskorkeudeksi oli määritelty 5 kerrosta. Lähinnä yliopistoa olevat tontit oli varattu henkilökunnan asuinalueeksi. Puistokatu oli lähes sata metriä leveä ja Jungin omien sanojen mukaan sen tarkoitus oli "liittää toisiinsa ylväs vanha linna, muistomerkki sivistyksen ensimmäisestä jalansijasta maassamme ja uusi yliopisto, joka on tätä sivistystä syventävä ja saattava sen kukoistukseen". Itse bulevardi ei varsinaisesti ulottunut linnaan saakka, vaan jatkui näkymänä puiston halki.
Museolaisena huomio kiintyy pariin seikkaan. Kalastajankatu 4 (nykyinen sijaintimme) näyttää säilyneen. Reitti lounaalle Turun linnan Juhana Herttuan Kellariin olisi kutakuinkin nykyinen.
Linnan ympäristö sen sijaan näyttää tarkemmin katsoen melko erilaiselta.
Linnankatu on siirrettu kauemmas linnasta ja sen alta on lanattu neljä puumakasiinia. Puiston molempiin päihin on kaavoitettu pientalotontteja, joista olisikin ollut hienot näkymät itse linnaan! Jäljelle jäänyt puisto näyttäisi aidatun jollain tavoin - vai onko se kerrassaan muuri torneineen?
Myös olemassaolevaa ruutukaava-aluetta oli tarkoitus muokata uusiksi. Keskeinen osa uutta suuntautumista länteen olisi ollut Kakolanmäen koillispuolitse Portsan halki vedetty "diagonaalikatu". Lähelle sen alkupäätä Linnankadulle on hahmoteltu uusi kaupungintalo (Hostel Turun paikalle) ja sen kohdalle silta, joka olisi ollut korttelin verran lähempänä merta kuin sittemmin (1940) toteutunut Martinsilta.
Kaupungin asettama diagonaalikatukomitea kuitenkin katsoi suunnitelman liian kalliiksi, ja olihan Pansion suursatamahankekin lykkäytynyt. Jungille väylän peruuntuminen merkitsi koko hankkeen vesittymistä ja hän irtisanoutui tehtävästään kesällä 1924.
Turun läntinen "city" ei koskaan toteutunut, vaan alue jäi suurimmalta osin sataman ja teollisuuden käyttöön. Mutta kuten Tylkkäri huomauttaa, kulkeehan siellä Juhana Herttuan puistokatu, joka suoralta osuudeltaan vastaa Jungin suurta bulevardia. Yliopisto taas... se sijoittui kauppatorin laidalle Hotelli Phoenixiin ja sieltä 1950-luvulla Ryssänmäelle muuttaen sen nimen Yliopistonmäeksi.
Kirjallisuus:
Veikko Laakso: Turun kaupungin historia 1918-1970 (Ensimmäinen nide, 1980)
Harri Andersson: Turun läntisten osien ja Suomalaisen yliopiston asemakaavaehdotukset 1920-luvulla, teoksessa Näkymätön kaupunki: toteutumattomia suunnitelmia 1900-luvun Turusta (WAM 2002)
Kuvat: TMK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti