Keskeinen termi näyttelyä meille esitellessä oli "immersiivinen", ja sitähän tämä on. Traaginen aihe, tarkkaan harkittu esineiden esillepano lattiaan upottamista myöten ja dramaattinen äänimaailma palopuheineen, kranaatin ujelluksineen ja teloituskomentoineen luovat elämyksen, johon todella astuu sisään.
Toiseksi alimmassa kuvassa ovat teloitusjoukkueen kiväärit, joiden luona pyörii äänimaailmana ampumakomentoja äyskivä upseeri. Paikalla ollessani siellä oli myös kaksi teinityttöä, joista toisen kuvatessa kännykkäkameralla toinen asettui kiväärien eteen ja tulikomennon kajahtaessa kaatui lattian "verilammikkoon". Mieleeni tuli, voiko näyttelyn reseptio tämän immersiivisemmäksi enää mennä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti