Ensimmäisen maailmansodan univormut

Lorenz Booksin suurteossarja sotilaspuvuista jatkuu. Digby Smith vain on pudonnut pois ja tekijänä on nyt Jonathan North. An Illustrated Ensyclopedia of Uniforms of World War I käy läpi "suureen sotaan" osallistuneiden  maiden univormut.

Ensimmäisen maailmansodan aikana sotilaspukujen voi sanoa olleen ankeimmillaan. Entisaikojen värikkäiden pukujen aikakausi oli ohi, eikä maastokuvioiduista puvuista ollut vielä tietoa. Lähes kaikki maat olivat omaksuneet ennen sotaa harmaan-ruskean-vihreän perusvärin, kutsuttiinpa sitä sitten nimellä khaki, drab tai feldgrau.

Vain ranskalaisilla riitti sinisine takkeineen ja punaisine housuineen yritystä värikkyyteen, mutta taistelukentän todellisuus pakotti pian sopeutumaan. Valittu siniharmaa (horizon bleu) poikkesi silti melko lailla muiden armeijoiden väristä. Ranskan siirtomaajoukoilla oli kuitenkin ruskeat asepuvut. Säärien peittona useimpien maiden sotilailla olivat usein säärystimet (gaiters) tai säärystinnauhat (puttees).

Ensimmäisiin taisteluihin marssivat sotamiehetkin pyöreissä hatuissa, joko lipallisissa (Englanti, Venäjä, ranskalaisten kepi) tai lipattomissa (Saksa) tai kerrassaan fezissä (Turkki). Toisessa maailmansodassa niin suosittua suikkaa ei vielä ollut, joskin eräät Balkanin maiden ja varsinkin Venäjän viritelmät olivat jo vähän sinne päin. Itävallan korvallisin varustettu lippis oli hyvinkin moderni ja sai sittemmin paljon seuraajia.

Kranaatinsirpaleiden täyttäessä ilman pään suojaksi kaivattiin pian jotain kangasta tukevampaa. Saksalaisten piikkipypärä (Pickelhaube) oli pelkkää kovitettua nahkaa. Ensimmäiset teräskypärät suunniteltiin 1915 ja tulivat yleiseen käyttöön vuoden 1916 puolella. Ranskalainen Adrian-kypärä levisi moneen muuhun maahan, mukaan lukien Venäjä.

Mutta kypäröistä ja muistakin yksityiskohdista enemmän toiste. Kokonaisuutena kirja on jälleen kerran hintansa väärti. Kuvittajina on ollut seitsemän eri henkilöä ja tyylit vaihtelevat suuresti. Mukana on myös pienempiä joukkoja kuten Portugalin ja Venäjän länsirintamalla palvelleet osastot. Venäjän osuus oli muutenkin mielenkiintoinen ja käsitti keisarillisen armeijan lisäksi myös sisällissodan punaiset  ja valkoiset. Esitelty oli mm. kaikkien 20 krenatöörirykmentin olkalaatat (kaikissa eri monogrammi).

Paljon on siis nippelitietoa ja siten myös nippelivirheitä eli tavanomainen tarkkaavaisuus on tarpeen jos tätä aikoo lähteenä käyttää.